Herbologies/Foraging Networks -kulttuuriohjelma etsii ja käyttää uusia kanavia, jotta kasvien ja ruo´an keräilyyn ja kasvattamiseen liittyvä perinne ja tieto saataisiin säilymään ja siirrettyä urbaanille digitaaliselle sukupolvelle. Aloite perustuu havaintoon ja huoleen siitä, että pohjoismainen perinne keräillä ja säilöä “villinä” luonnossa kasvavaa ravintoa, yrttejä ja lääkekasveja on häviämässä. Miten estää tämän perinnetiedon katoaminen? Voidaanko kirjojen, haastattelujen, online-karttojen, open source-tiedon, bioteknologian; tee-se-itse -työpajojen, kännykkä-ohjattujen retkien tai muiden kulttuuritpahtumien kautta lisätä kiinnostusta luonnosta kerättyyn ruokaan ja sen käsittelyyn?
Herbologies -termi viittaa kasveihin ja kasviperäisiin tuotteisiin; “villiin” ja kasvatettuun ruokaan, lääkekasveihin sekä sieniin ja mehiläistuotteisiin. Foraging Networks pyrkii lisäämään kasviperäisten tuotteiden keräämiseen ja käyttöön liittyvää tietoa mikro-, makro- sekä sosiopoliittisella tasolla. Ohjelma pyrkii tiedon jakamiseen eri sukupolvien välillä erityisesti Baltian alueella, ottaen huomioon myös alueelle muuttaneet vierasmaalaiset. Tiedon siirtoon käytetään taiteita, käsityö- ja kulttuuriperinteitä, tiedotusvälineitä, kulttuuriverkostoja ja teknologiaa.
Pohjoismaalaisten kasvien ja villiravinnon tuntemus on heikentynyt dramaattisesti kahden viimeisen sukupolven aikana. Väestön asuessa yhä suuremmassa määrin kaupungeissa, kasveihin liittyvä tieto on päässyt unohtumaan. Tiedon välittäminen vanhemmilta ja isovanhemmilta nuoremmalle sukupolvelle ei enää tapahdu samalla tapaa kuin aiemmin, luonnon ollessa lähempänä jokapäiväistä elämää. Kuitenkin internetin kautta tapahtuva tiedon jakelu elää kultakauttaan.
Itämeren alueella Baltian maiden asukkaat keräilevät ja käyttävät yhä aktiivisesti metsien, niittyjen ja peltojen tuotteita jokapäiväisessä elämässään. Myös näissä maissa kasveihin liittyvä “elävä” tieto ja tuntemus ovat vähenemään päin varsinkin nuoremman sukupolven keskuudessa. Monet lääketieteelliset tai farmaseuttiset kirjat julkaisevat kasveihin liittyvää tietoa, mutta nykykulttuurin viitekehyksessä kasvien keräämiseen, käsittelyyn ja käyttöön liittyvä oppiminen ja ajattelu on vähäistä.
Tästä huolimatta, 20-30-vuotiaden kiinnostus kestävään ja ympäristöystävälliseen ravinnontuotantoon ja lähiruokaan on herännyt. Tee-se-itse -kulttuuri kukoistaa teini-ikäisistä vanhempiin kuuluvan ikäluokan keskuudessa, jonka keskuudessa tieto välittyy nopeasti ja demokraattisesti kiitos audiovisuaalisen kulttuurin ja valokuvan ja videon ilmaiseen jakeluun mahdollistavien sosiaalisten medioiden. Kotikasvattajien ja -keräilijöiden nettisivuilla jaetaan mm. reseptejä ja tiedotetaan tapahtumista. Niiden sisältö perustuu yhteisöllisyyteen ja jaettuun luomisprosessiin.
Herbologies/Foraging Networks on käytäntöön perustuva kulttuuriohjelma. Sen puitteissa vesiviljellään yrttejä luonnollisen kasvukauden ulkopuolella, kerätään villivihanneksia lähipuistosta asiantuntijoiden opastamana ja dokumentoidaan yrtteihin ja kasveihin liittyviä kulttuuriperinteitä. Ohjelman kautta pohditaan myös bioteknologian edistysaskeleiden vaikutuksia ruo´antuotantoon ja -keräilyyn, sekä teollisen maatalouden käyttämien torjunta-aineiden ja lannoitteiden merkitystä ruokavalioomme. Copyright, biopiratismi ja muut termit, joita viime vuosisadan vaihteessa ei vielä osattu liittää kasvien keräämiseen ja käyttöön, saavat oman osansa ohjelman sisällä, unohtamatta keräilyharrastusta perinteisenä ulkoilu- ja ajanvietteenä.
Yhtä lailla kuin perinteiset laulut, kertomukset ja tanssi on tallennettu kulttuuriperinteenä, kasveihin liittyvä praktiikka pitää säilyttää ja siirtää tuleville sukupolville. On tärkeää, että ihmisten riippuvuus kasveista ja muista luonnontuotteista tunnustetaan ja että niiden keräilyyn ja valmistamiseen liittyvän kulttuurin edistämistä ja säilyttämistä vaalitaan ja jatketaan.
.
Metadata
Date: 2010-11
Author: Ulla Taipale (FI) ja Andrew Gryf Paterson (SCO/FI)
Esittely suomeksi
Herbologies/Foraging Networks -kulttuuriohjelma etsii ja käyttää uusia kanavia, jotta kasvien ja ruo´an keräilyyn ja kasvattamiseen liittyvä perinne ja tieto saataisiin säilymään ja siirrettyä urbaanille digitaaliselle sukupolvelle. Aloite perustuu havaintoon ja huoleen siitä, että pohjoismainen perinne keräillä ja säilöä “villinä” luonnossa kasvavaa ravintoa, yrttejä ja lääkekasveja on häviämässä. Miten estää tämän perinnetiedon katoaminen? Voidaanko kirjojen, haastattelujen, online-karttojen, open source-tiedon, bioteknologian; tee-se-itse -työpajojen, kännykkä-ohjattujen retkien tai muiden kulttuuritpahtumien kautta lisätä kiinnostusta luonnosta kerättyyn ruokaan ja sen käsittelyyn?
Herbologies -termi viittaa kasveihin ja kasviperäisiin tuotteisiin; “villiin” ja kasvatettuun ruokaan, lääkekasveihin sekä sieniin ja mehiläistuotteisiin. Foraging Networks pyrkii lisäämään kasviperäisten tuotteiden keräämiseen ja käyttöön liittyvää tietoa mikro-, makro- sekä sosiopoliittisella tasolla. Ohjelma pyrkii tiedon jakamiseen eri sukupolvien välillä erityisesti Baltian alueella, ottaen huomioon myös alueelle muuttaneet vierasmaalaiset. Tiedon siirtoon käytetään taiteita, käsityö- ja kulttuuriperinteitä, tiedotusvälineitä, kulttuuriverkostoja ja teknologiaa.
Pohjoismaalaisten kasvien ja villiravinnon tuntemus on heikentynyt dramaattisesti kahden viimeisen sukupolven aikana. Väestön asuessa yhä suuremmassa määrin kaupungeissa, kasveihin liittyvä tieto on päässyt unohtumaan. Tiedon välittäminen vanhemmilta ja isovanhemmilta nuoremmalle sukupolvelle ei enää tapahdu samalla tapaa kuin aiemmin, luonnon ollessa lähempänä jokapäiväistä elämää. Kuitenkin internetin kautta tapahtuva tiedon jakelu elää kultakauttaan.
Itämeren alueella Baltian maiden asukkaat keräilevät ja käyttävät yhä aktiivisesti metsien, niittyjen ja peltojen tuotteita jokapäiväisessä elämässään. Myös näissä maissa kasveihin liittyvä “elävä” tieto ja tuntemus ovat vähenemään päin varsinkin nuoremman sukupolven keskuudessa. Monet lääketieteelliset tai farmaseuttiset kirjat julkaisevat kasveihin liittyvää tietoa, mutta nykykulttuurin viitekehyksessä kasvien keräämiseen, käsittelyyn ja käyttöön liittyvä oppiminen ja ajattelu on vähäistä.
Tästä huolimatta, 20-30-vuotiaden kiinnostus kestävään ja ympäristöystävälliseen ravinnontuotantoon ja lähiruokaan on herännyt. Tee-se-itse -kulttuuri kukoistaa teini-ikäisistä vanhempiin kuuluvan ikäluokan keskuudessa, jonka keskuudessa tieto välittyy nopeasti ja demokraattisesti kiitos audiovisuaalisen kulttuurin ja valokuvan ja videon ilmaiseen jakeluun mahdollistavien sosiaalisten medioiden. Kotikasvattajien ja -keräilijöiden nettisivuilla jaetaan mm. reseptejä ja tiedotetaan tapahtumista. Niiden sisältö perustuu yhteisöllisyyteen ja jaettuun luomisprosessiin.
Herbologies/Foraging Networks on käytäntöön perustuva kulttuuriohjelma. Sen puitteissa vesiviljellään yrttejä luonnollisen kasvukauden ulkopuolella, kerätään villivihanneksia lähipuistosta asiantuntijoiden opastamana ja dokumentoidaan yrtteihin ja kasveihin liittyviä kulttuuriperinteitä. Ohjelman kautta pohditaan myös bioteknologian edistysaskeleiden vaikutuksia ruo´antuotantoon ja -keräilyyn, sekä teollisen maatalouden käyttämien torjunta-aineiden ja lannoitteiden merkitystä ruokavalioomme. Copyright, biopiratismi ja muut termit, joita viime vuosisadan vaihteessa ei vielä osattu liittää kasvien keräämiseen ja käyttöön, saavat oman osansa ohjelman sisällä, unohtamatta keräilyharrastusta perinteisenä ulkoilu- ja ajanvietteenä.
Yhtä lailla kuin perinteiset laulut, kertomukset ja tanssi on tallennettu kulttuuriperinteenä, kasveihin liittyvä praktiikka pitää säilyttää ja siirtää tuleville sukupolville. On tärkeää, että ihmisten riippuvuus kasveista ja muista luonnontuotteista tunnustetaan ja että niiden keräilyyn ja valmistamiseen liittyvän kulttuurin edistämistä ja säilyttämistä vaalitaan ja jatketaan.
.
Metadata
Date: 2010-11
Author: Ulla Taipale (FI) ja Andrew Gryf Paterson (SCO/FI)
This work is licensed under a Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 3.0 Unported License.