Main menu:


Ajankohtaista

Uutisarkisto

Katso myös

Ritva Larsson: Maalauksia hyvinvointivaltiosta 21.6.-12.7.2014



Kirjoitettu: 25.6.2014

Taidemaalaus kannanoton välineenä on auttamatta hidas. Tilanteet tallentuvat kankaalle tai paperille hitaasti eikä kovin pitkälle menevä dialogi teoksen ja maailman välillä ole mahdollista. Teos jää taiteilijan kannanotoksi asioihin tai ilmiöihin jalostuen katsojan mielessä tulkinnaksi teoksesta. Silti maalaustaide vaikuttamisen välineenä voi olla kiehtova ja tarpeellinen.

Hyvinvointivaltiotamme on purettu urakalla vuosikaudet. Enää ei ehkä ole sosiologisesti täsmällistä edes käyttää termiä hyvinvointivaltio. Yhä useampi jää sivuun maallisen mammonan kohtuullisesta osuudesta, mitä ei kompensoi yleensä edes suurempi mahdollisuus henkiseen hyvinvointiin. Jos on aikaa, ei ole rahaa. Turvaverkko on pettänyt jo ajat sitten eikä sitä enää ole edes nimeksi jäljellä tuleville putoajille.

Tässä näyttelyssä tulevat esiin hyvinvointivaltiomme laitapuolet, katujen marginaali. Olen kuvannut asunnottomia, alkoholisteja, kerjäläisiä sekä kansalaisia kaitsevaa virkavaltaa. Miksi? Haluan tuoda seinille sen, mikä on kaunistelematonta katuarkea. Sammunut mies kolmosen raitiovaunussa, kerjäläinen kadunkulmassa. Ehkä emme haluaisi heidän olevan maailmassa tai gallerian seinillä, mutta he ovat totta, ihmisyyden ilmenemismuotoja tämän päivän Suomessa. Jokainen kohtalo ansaitsee tulla kuvatuksi, myös laitapuolelle ajautunut kohtalo.

Haluan herättää kysymyksen siitä, onko tämä kaikki välttämätöntä? Voisiko jotain tapahtua toisin? Vastauksia minulla ei ole tarjota, vain kysymyksiä. Kysymyksiä, jotka ansaitsevat tulla kysytyksi.

Kuvat ovat esittäviä, joten maalaus puhuu puolestaan.