Main menu:


Ajankohtaista

Katso myös

Tuomas Koskialho, Reetta Partanen ja Jukka Isokoski 9.-30.11. AVAJAISET la 8.11. klo 19



Kirjoitettu: 3.11.2014

TUOMAS KOSKIALHO : After 100 years in Finland

REETTA PARTANEN ja
JUKKA ISOKOSKI: Ainoa pysyvä on muutos

avajaiset la 8.11. klo 19
näyttelyt avioinna 9.- 30.11. ti-su klo 14-19

TERVETULOA!

——————–

Reetta Partanen ja Jukka Isokoski: Ainoa pysyvä on muutos

Ainoa pysyvä on muutos -näyttely on Kankaanpään taidekoulusta valmistuneiden kuvataiteilijoiden, Jukka Isokosken sekä Reetta Partasen yhteisnäyttely Pispalan nykytaiteen keskus Hirvitalolla.

Näyttelyssä on maalauksia, veistoksia ja installaatioita, joiden teemoina ovat muutos tai muuttuminen sekä ihminen osana luontoa. Teoksissa eroa luonnon ja ihmisen välillä ei ole, tai ainakin raja on hyvin häilyvä; Luonto on me ja me olemme luonto. Ehkei mitään pysyvää olekaan, jos ainoa pysyvä olomuoto ja olemus on muutos?

Teokset voidaankin nähdä joko ihmisen ja luonnon metamorfoosina, symbolina ihmisen ja luonnon suhteesta tai ihmisyyden olemuksesta. Ihmisen ja luonnon yhteyttä korostavat näyttelyn teoksissa konkreettisesti luonnosta otetut elementit, kuten maavärit, puut, pellava tai multa.

———————

Tuomas Koskialho: After 100 Years in Finland

Hugo Simberg maalasi unenomaista maailmaansa noin sata vuotta sitten. Nyt on aika heräillä.

Simbergin hahmout ovat muuttuneet nykypäivän nuoriksi aikuisiksi – aluksi he kuljeksivat ympäriinsä pohtien, mikä meni pieleen, enää he eivät välitä. Yhteuskunta on jättänyt heidät huomiotta ja pikkuhiljaa he lakkasivavt välittämästä. Huoli syrjäytymisestä näkyy lehtien otsikoissa päivittäin, mutta tämä ei koske sitä. Tässä on kyse tasa-arvon ja solidaarisuuden puutteesta. Totaalinen piittaamattomuus on voimakas työkalu ja sitä nittää, mitä kylvää.

Näen Simbergin symbolismin kuvana kadonneesta paratiisista. Ajan saatossa paratiisi on jo unehdettu ja alituinen väsymys tekee kyvyttömäksi taistella kohtuuttomia sääntöjä vastaan.

Alitajunnassa syntyy ajatus: onko parempi ottaa askel sivulle ja jättäytyä ulkopuolelle?

–In English–

Hugo Simberg was painting his dream-alike world with its creatures more than 100 years ago.

Now it’s time to wake up.

Simberg’s creatures have turned into young adults and, at first, they were wandering around trying to figure out what went wrong. Now they don’t care anymore. As the society has ignored them, they gradually stopped caring about anything. However, the concern about social exclusion has taken its place as a hot topic in the daily news, but this is not about it. It’s about the lack of solidarity and equal treatment. Total ignorance is a powerful tool – and you reap what you sow.

I see Simberg’s symbolism as an image of a lost paradise. As the time has went by, the paradise has been long forgotten. Being too tired to fight against the unconscionable rules gives birth to a thought below the level of consciousness: is it better to take a step sideways and drop out?

Pispalan nykytaiteen keskus Hirvitalo
Hirvikatu 10
33240 Tampere