Tie
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kulkuväyliä. Sanan muista merkityksistä, katso tie (täsmennyssivu).
Liikenne
Eläinvoima
Ilmailu
Ihmisvoima
Laiva
Rautatie
Tie
Tie on maastoon rakennettu tai luonnonvarainen kulkuväylä, joka on nykyisin tarkoitettu autoliikenteelle tai kevyelle liikenteelle. Tiet voivat olla joko päällystämättömiä tai päällystettyjä. Päällystämättömien teiden pintakerros on yleensä soraa, joskus myös esimerkiksi hiekkaa tai ruohikkoa. Päällystettyjen teiden pintakerros on yleensä asfalttia tai öljysoraa, kaupunkien keskustoissa myös katukiveä. Myös betonia on käytetty pintamateriaalina jonkin verran, joskaan sitä ei ainakaan Suomessa ole otettu laajempaan käyttöön. Päällysteen alla ovat tien rakennekerrokset.
Teiden luokittelu ja niiden suunnittelussa käytettävät standardit vaihtelevat maittain. Joitain perusperiaatteita on määritelty Wienin tieliikennettä koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa.[1]
Sisällysluettelo
[piilota]
* 1 Historiaa
* 2 Teiden luokittelu ja numerointi
* 3 Tieinvestointien rahoittaminen ja tiemaksut
* 4 Tietyypit
o 4.1 Yksiajoratainen, kaksikaistainen tie
o 4.2 Muu yksiajoratainen tie
o 4.3 Kaksiajoratainen tie
o 4.4 Moottoritie
o 4.5 Moottoriliikennetie
o 4.6 Katu
o 4.7 Kevyen liikenteen väylä
o 4.8 Muut tiet
* 5 Tietoa eri maiden teistä
o 5.1 Espanja
o 5.2 Norja
o 5.3 Ruotsi
o 5.4 Saksa
o 5.5 Suomi
* 6 Katso myös
* 7 Lähteet
o 7.1 Viitteet
* 8 Aiheesta muualla
[muokkaa] Historiaa
Kivetty katu Pompejissa
Varhaisimmat tiet ovat olleet metsästäjän polkuja. Varhaisimmat tiet olivat päällystämättömiä, mutta päällystettyjä teitä on ollut ainakin Egyptissä. Antiikin Rooman tieverkon pituus oli noin 78 000 kilometriä. 1700-luvulla alettiin teiden rakennusmenetelmänä käyttää muun muassa ahtokiveystä. Nykyisenkaltainen tienrakennus alkoi kuitenkin 1800-luvulla. Asfalttipäällysteiset tiet ovat yleistyneet kuitenkin vasta 1900-luvulla.[2]
[muokkaa] Teiden luokittelu ja numerointi
Teiden luokitteluperusteet vaihtelevat maittain. Useimmissa maissa on kuitenkin jonkinlainen valtatieverkko, joka muodostaa tieverkon rungon, sekä eriasteisia alempia teitä. Yleensä tiet on myös numeroitu, ja usein tieluokka voidaan päätellä numerosta.
Eurooppatien tunnus
Euroopassa on käytössä kaksi kansainvälistä tieluokitusjärjestelmää: Kansainvälinen E-tieverkko, niin sanotut eurooppatiet, on Yhdistyneiden kansakuntien alaisen Euroopan talouskomission (UNECE) piirissä määritelty yleiseurooppalainen tieverkko, joka nykyisin tosin ulottuu myös Aasiaan. Eurooppatiet tunnistaa siitä, että niiden numeron eteen on merkitty E-kirjain. Numero merkitään tieopasteisiin valkoisella tekstillä vihreälle pohjalle, joskaan kaikissa maissa eurooppateitä ei merkitä opasteisiin.
Euroopan unionin alaisuudessa on määritelty TERN-tieverkko. Tämä määrittely on hallinnollinen ja liittyy unionilta tieinvestointeihin saatavaan rahoitukseen. TERN-tieverkkoon kuuluvia teitä ei mitenkään erityisesti merkitä tiekarttoihin tai -opasteisiin.
Katso myös: Suomen tienumerointijärjestelmä
[muokkaa] Tieinvestointien rahoittaminen ja tiemaksut
Suurimmassa osassa maita teiden rakentaminen ja ylläpito rahoitetaan yhteiskunnan varoista. Yleisimmin rahoittaja on valtio, mutta joskus se voi olla myös esimerkiksi osavaltio, kunta tai vastaava. Teiden käyttö on yleensä maksutonta.
Joissakin maissa peritään teiden käytöstä kuitenkin tiemaksuja. Maksuilla on voi olla useita tarkoituksia: tieinvestointien rahoittaminen, liikenteen vähentäminen tai joukkoliikenteen suosiminen. Joskus maksuja peritään vain tietyiltä ajoneuvoryhmiltä, kuten raskaalta liikenteeltä. Toisinaan taas esimerkiksi joukkoliikenne on vapautettu maksuista. Silloin, kun maksujen ensisijainen tarkoitus on tieinvestointien rahoittaminen, peritään maksuja tavallisesti esimerkiksi moottoriteiltä tai muuten hyvälaatuisilta teiltä, jolloin maksullisille tielle on myös maksuton, joskin hitaampi vaihtoehto.
[muokkaa] Tietyypit
[muokkaa] Yksiajoratainen, kaksikaistainen tie
Yleismaailmallisesti ylivoimaisesti yleisin tietyyppi on yksiajoratainen, kaksikaistainen tie. Tällaisella tiellä on yksi ajokaista molempiin suuntiin eikä kaistoja ole erotettu toisistaan keskikaistalla, jota ei ole tarkoitettu liikenteelle. Yleensä kaistojen väliin tosin on maalattu jonkinlainen keskiviiva.
[muokkaa] Muu yksiajoratainen tie
Joskus yksiajorataisella tielläkin voi olla enemmän kuin kaksi kaistaa. Näin on esimerkiksi ohituskaistatiellä, jossa molempiin suuntiin on yksi jatkuva kaista, minkä lisäksi tiellä on aika ajoin ohituskaistoja toiselle ajosuunnalle kerrallaan. Myös neli- tai useampikaistaiset tiet rakennetaan joskus vain keskikaiteella erotettuina.
[muokkaa] Kaksiajoratainen tie
Kaksiajorataisella tiellä eri suuntiin menevät kaistat on erotettu toisistaan keskikaistalla, jota ei ole tarkoitettu liikenteelle. Yleensä kaksiajorataisella tiellä on vähintään kaksi ajokaistaa molempiin suuntiin. Joskus kaksiajorataisiksi teiksi lasketaan myös pelkällä keskikaiteella erotetut, vähintään nelikaistaiset tiet.
[muokkaa] Moottoritie
M4-moottoritie Bristolin lähellä Yhdistyneessä kuningaskunnassa
Pääartikkeli: Moottoritie
Moottoritie on vain moottoriajoneuvoliikennettä varten rakennettu kaksiajoratainen tie, joskin joskus moottoriteilläkin käytetään vain keskikaidetta eri ajosuuntien erottamiseen. Moottoritie ei risteä samassa tasossa toisen tien, rautatien tai jalankulkutien kanssa. Moottoritien kaikki risteykset onkin toteutettu eritasoliittymillä. Myös tien geometrialle on usein asetettu tavanomaisia teitä tiukemmat vaatimukset. Moottoritie on aina erityisesti merkitty moottoritieksi: toisin sanoen tie, joka muuten täyttää kaikki moottoritien kriteerit, ei kuitenkaan ole moottoritie, jos sitä ei ole sellaiseksi merkitty.
[muokkaa] Moottoriliikennetie
2+1-kaistainen keskikaiteellinen moottoriliikennetie Linköpingin pohjoispuolella
Pääartikkeli: Moottoriliikennetie
Moottoriliikennetie on joissain maissa käytössä oleva eräänlainen kevennetty moottoritie. Kuten moottoriteilläkin, moottoriliikenneteillä vain moottoriajoneuvoliikenne on sallittu. Tien muille ominaisuuksille asetetut vaatimukset ovat kuitenkin lievemmät. Yleisin ero on, että moottoriliikennetie on yksiajoratainen ja kaksikaistainen, eikä liikennesuuntia siis ole erotettu toisistaan.
[muokkaa] Katu
Kadut ovat kaupungissa tai muussa taajamassa kulkevia, asemakaavan mukaisesti rakennettuja teitä. Katujen rakentaminen ja kunnossapito kuuluvat kunnalle. Jalkakäytävien talvikunnossapidosta ovat kuitenkin vastuussa kadun varrella olevien kiinteistöjen omistajat.[3][4]
Kevyen liikenteen väylä Oulun Toppilansaaressa.
[muokkaa] Kevyen liikenteen väylä
Kevyttä liikennettä eli jalankulkijoita ja pyöräilijöitä varten on tehty erityisiä kevyen liikenteen väyliä, joilla moottoriajoneuvoliikenne ei ole sallittua, joskin joissain tapauksissa mopoilla tai muilla keveillä moottoriajoneuvoilla ajo voi olla sallittu.
[muokkaa] Muut tiet
Muita tietyyppejä ovat esimerkiksi erilaiset polut, yksisuuntaiset tiet, piennartiet, talvitiet ja jäätiet. Usein myös maantielautat luetaan osaksi tietä.
[muokkaa] Tietoa eri maiden teistä
Seuraavassa on kerrottu lyhyesti tietoja eri maiden teistä ja tieverkosta.
[muokkaa] Espanja
A-4-tietä Madridin lähettyvillä Valdemorossa
A-7-moottoritietä Chiclesissa Castellonin maakunnassa
Espanjan tienumerointijärjestelmä jakaantuu maksullisiin moottoriteihin (AP= Autopista peaje), moottori- tai muihin kaksiajorataisiin eritasoliittymin varustettuihin teihin (A= Autovia), osavaltion sisäisiin teihin (esimerkiksi G= Galicia) ja maakuntien sisäisiin teihin (esimerkiksi MA= Malaga). Lisäksi Madridissa ovat käytössä R- eli Radial (säteittäiset) maksulliset moottoritiet, jotka toimivat muiden moottoriteiden rinnakkaisteinä. Aiemmin tärkeät tiet nimettiin N- eli Nacional (kansallisiksi) teiksi, jotka moottoritiet ovat sittemmin syrjäyttäneet. Nämä ovat säylyttäneet edellen N-merkintänsä, esimerkiksi Cadizista Barcelonaan vievä entinen 7-tie on nyt nimetty N-340-tieksi, kun taas uusi moottoritie on nimeltään A-7. Espanjan teiden hoidosta ja ylläpidosta vastaa pääosin Espanjan tielaitos eli DGT (Direccion General de Trafico).
[muokkaa] Norja
Norjan päätieverkko koostuu valtateistä (norj. riksvei, uusnorjaksi riksveg), jotka jakautuvat edelleen eurooppateihin (norj. europavei, uusnorjaksi europaveg), kantateihin (norj. stamvei, uusnorjaksi stamveg) ja muihin valtateihin. Eurooppatiet ovat Norjassa osa kansallista tieluokitusjärjestelmää eikä eurooppateillä siis ole erillistä kansallista tienumeroa. Tieverkon ylläpidosta vastaa Norjan tielaitos, Statens vegvesen.[5][6]
Lærdalin tunneli E16-tiellä Norjassa
Eurooppatiet on numeroitu kuten muuallakin Euroopassa. Kantateillä ja muilla valtateillä on 1–3-numeroinen tienumero, joskin kolminumeroiset tiet ovat yleensä merkitykseltään vähäisempiä. Kantatiet ovat Norjan suurkäräjien erityisen tärkeiksi luokittelemia teitä, ja eurooppateiden tapaan myös niiden numero on merkitty valkoisella tekstillä vihreälle pohjalle. E-kirjainta niihin ei kuitenkaan ole merkitty. Samalla tiellä voi olla sekä tavanomainen että tärkeäksi luokiteltu osuus. Valtateiden lisäksi Norjassa on lääniteitä (norj. fylkesvei, norj. fylkesveg) sekä kunnallisia teitä (norj. kommunal vei, uusnorjaksi kommunal veg).[5]
Koko tieverkoston pituus oli vuoden 2006 alussa 92 863 kilometriä, josta valtateitä oli 27 274 kilometriä, lääniteitä 27 048 kilometriä ja kunnallisia teitä 38 541 kilometriä. Norjan vuoristoinen maasto ja rikkonainen rannikko antavat leimansa myös maan tieverkolle. Tiet ovat usein kapeita, mutkaisia ja mäkisiä, ja niillä on paljon tunneleita ja siltoja. Myös lauttavälejä on paljon, jopa pääteillä. Toisaalta parhaat tiet ovat erittäinkin hyvätasoisia. Moottoriteitä on suhteellisen vähän, vuoden 2006 alussa vain 270 kilometriä. Moottoriliikenneteitä oli vastaavasti 447 kilometriä.[5][6]
Norjassa on käytössä tiemaksut. Uudet tiet rahoitetaan usein jälkikäteen perimällä niiden käytöstä määrätyn ajan käyttömaksuja. Myös kaikki maantielautat ovat maksullisia.[5]
[muokkaa] Ruotsi
E6- ja E20-moottoriteiden liittymä Göteborgissa
Ruotsin tieverkko koostuu valtiollisista teistä, joita ylläpitää Ruotsin tielaitos, Vägverket, kunnallisista teistä sekä yksityisteistä.
Valtiollinen tieverkko muodostuu eurooppateistä (ruots. europaväg), valtateistä (ruots. riksväg) ja lääniteistä (ruots. länsväg). Valtatiet on numeroitu numeroilla 1–99, joskaan kaikki numerot eivät ole käytössä. Eurooppatiet luetaan osaksi valtatieverkkoa ja jokaisella Ruotsissa kulkeva eurooppatie onkin numeroitu samalla kansallisella valtatienumerolla ilman E-kirjainta: esimerkiksi eurooppatie E4 on samalla myös Ruotsin valtatie 4. Eurooppateillä kansallista tienumeroa ei kuitenkaan erikseen merkitä opasteisiin. Lisäksi valtatieverkkoon luetaan hallinnollisesti niin sanotut haaratiet (ruots. grenväg), joiden numeroita ei kuitenkaan merkitä opasteisiin. Läänitiet on jaettu kolmeen luokkaan: ensimmäisen luokan läänitiet on numeroitu numeroilla 100–499. Myös toisen ja kolmannen luokan läänitiet on numeroitu hallinnollisesti, mutta numeroita ei pääsääntöisesti merkitä tieopasteisiin.
Ruotsin koko julkisen tieverkon pituus on noin 139 000 kilometriä, josta 98 300 kilometriä on valtiollisia ja 40 300 kilometriä kunnallisia teitä. Valtiollisista teistä 4 900 kilometriä on eurooppateitä, 10 500 kilometriä muita valtateitä, 11 000 ensimmäisen luokan lääniteitä ja 71 900 kilometriä muita lääniteitä. Yksityisiä, valtion tukemia yksityisiä teitä on noin 75 000 kilometriä, mikä lisäksi on vielä runsaasti muita yksityisteitä. Moottoriteitä on yhteensä 1 700 kilometriä ja moottoriliikenneteitä 400 kilometriä.[7]
Ruotsin tieverkko on liikennemääriinsä nähden hyväkuntoinen. Tieverkon kehittämiseen myös panostetaan jatkuvasti. Tiet ovat pääasiassa maksuttomia. Tukholmassa on kuitenkin käytössä ruuhkamaksut keskustaan ja sieltä pois suuntautuvalle liikenteelle.[8]
[muokkaa] Saksa
A2-moottoritie Magdeburgissa.
Saksan tieverkon rungon muodostaa kattava moottoritieverkko, jonka kokonaispituus vuonna 2005 oli 12 200 kilometriä. Saksan moottoriteistä käytetään usein ulkomaillakin saksankielistä nimeä Autobahn. Moottoritiet on numeroitu numeroilla A1–A999. Itä–länsi-suuntaisten moottoriteiden numerot ovat yleensä parillisia, pohjois–etelä-suuntaisten parittomia. Yksinumeroiset tienumerot (A1–A9) on annettu tärkeimmille, kansainvälisestikin merkittäville teille. Toisaalta kolminumeroiset moottoritiet ovat yleensä lyhyitä, ja niillä on vain paikallinen merkitys. Kaksi- ja kolminumeroisilla teillä ensimmäinen numero kertoo suuntaa antavasti maantieteellisen alueen, jolla tie kulkee. Moottoriteiden numerot merkitään tieopasteisiin ilman A-kirjainta valkoisella tekstillä siniselle pohjalle.
Saksan moottoriteillä ei joitain vilkkaimpia osuuksia lukuun ottamatta edelleenkään ole nopeusrajoituksia. Suurin suositeltu nopeus on kuitenkin 130 kilometriä tunnissa.
Moottoritieverkkoa täydentävät liittovaltion tiet (saks. Bundesstraße), jotka on numeroitu numeroilla B1–B999, joskaan niilläkään B-kirjainta ei merkitä opasteisiin. Liittovaltion teiden numerot merkitään opasteisiin mustalla tekstillä keltaiselle pohjalle. Lisäksi Saksassa on osavaltioiden ja kaupunkien ylläpitämiä teitä.
Saksassa eurooppateitä ei aina merkitä tieopasteisiin etenkään moottoriteillä.
Saksan tieverkko on erittäin kattava ja hyvätasoinen. Sen moottoritieverkko on Yhdysvaltain ja Kiinan jälkeen maailman kolmanneksi pisin. Liikennemäärätkin ovat kuitenkin valtavat, ja tiet ruuhkautuvatkin pahoin etenkin kesälomaliikenteen aikana.
Katso myös: Autobahn
[muokkaa] Suomi
Tähtiniemen silta valtatiellä 4 Heinolassa
Talvinen valtatie 20 Kuusamossa
Pääartikkeli: Suomen tieverkko
Suomessa tieverkko muodostuu valtion omistamista ja Tiehallinnon ylläpitämistä maanteistä, kuntien omistamista ja ylläpitämistä kaduista sekä yksityisten omistamista yksityisteistä. Koko tieverkon pituus on noin 453 000 kilometriä, josta maanteitä rampit ja lauttavälit mukaan lukien 79 251 kilometriä, katuja noin 25 000 kilometriä ja yksityisteitä lähteestä riippuen 330 000–350 000 kilometriä.
Maantiet luokitellaan edelleen seuraavasti:
Tieluokka Tienumerot Tiepituus (km) Tarkoitus
Valtatiet 1–39 8 570 valtakunnallinen ja maakuntien välinen pitkämatkainen liikenne
Kantatiet 40–99 4 694 valtatieverkon täydentäminen ja maakuntien liikenne
Seututiet 100–999 13 519 seutukuntien liikenne ja niiden liittäminen valta- ja kantateihin
Yhdystiet (sis. paikallistiet) 1000–19999 51 407 muut maantiet
Yhteensä 78 189
Lisäksi
Ramppeja 1 000
Lauttavälejä 61
Yhteensä 79 251
Yhteenveto Suomen maantieverkosta 1. tammikuuta 2007
Lisäksi maanteihin kuuluu ramppeja ja lauttavälejä. Eurooppatiet on Suomessa merkitty tieopasteisiin, mutta ne eivät ole osa kansallista tieluokitusjärjestelmää vaan lähinnä opastuksellinen lisätieto.
Suurin osa Suomen teistä on kaksikaistaista ja yksiajorataista. Moottoriteitä on 700 kilometriä ja muita kaksiajorataisia maanteitä 271 kilometriä. Moottoriliikenneteitä on 116 kilometriä, minkä lisäksi on jonkin verran ohituskaista- ja leveäkaistateitä. Suomen tieverkko on suhteellisen kattava ja hyväkuntoinen, joskin viime aikoina onkin keskusteltu paljon varsinkin alemman tieverkon rapistumisesta. Lisäksi jotkin kaupunkialueiden pääväylät ja vilkkaimmat valtatiet ovat liikenneturvallisuuden ja liikenteen sujuvuuden kannalta ongelmallisia. Suomessa tiet maantielautat mukaan lukien ovat maksuttomia.
[muokkaa] Katso myös
* Tieliikenne
* Suomen tieverkko
* Suomen tienumerointijärjestelmä
* Tienhoito
[muokkaa] Lähteet
* Heiniö, Heikki (toim.): Tietilasto 2006, Pikatilasto 27. helmikuuta 2007. Tiehallinto. Viitattu 9. huhtikuuta 2007.
* Tietilasto 2005 (Tilastoja 1/2006) 2006. Tiehallinto. Viitattu 9. huhtikuuta 2007.
* Grönroos, Matti: Suomen valta- ja kantatiet. Kyläteistä valtaväyliin (Tietoa Suomen tieverkosta ja sen historiasta) 2007. Viitattu 3. heinäkuuta 2007.
[muokkaa] Viitteet
1. ↑ Tieliikennettä koskeva yleissopimus 8.11.1968 (SopS 30/1986) Finlex. Edita Publishing Oy. Viitattu 23.9.2007.
2. ↑ Ahokas, Jaakko et al. (toim.): Spectrum tietokeskus. 16-osainen tietosanakirja. 12. osa Tal–Uzb, s. 176–179. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1980. ISBN 951-0-07251-6.
3. ↑
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132 Rakennus- ja maankäyttölaki (132/99), 84 §
4. ↑
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1978/19780669 Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta (669/78), 4 §
5. ↑ 5,0 5,1 5,2 5,3 Grönroos, Matti: Norja-FAQ toukokuu 2007. Viitattu 12.8.2007.
6. ↑ 6,0 6,1 Nøkkeltall / Annual report 2005 (PDF) Statens vegvesen. Viitattu 12.8.2007.
7. ↑ Pocket Facts 2006 – Swedish Road Administration, Roads and Traffic, s. 7–8. Borlänge: Swedish Road Administration, toukokuu 2006. Publication 2006:23E. ISSN 1401-9612. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 12.8.2007). (englanniksi)
8. ↑ Tukholman ruuhkamaksut vakinaistettiin HS.fi. 1.8.2007. Helsinki: Helsingin Sanomat Oy. Viitattu 12.8.2007.
[muokkaa] Aiheesta muualla
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tie.
* Suomen tieyhdistys
Haettu osoitteesta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tie
Luokka: Tiet
Näkymät
* Artikkeli
* Keskustelu
* Muokkaa
* Historia
Henkilökohtaiset työkalut
* Kokeile Betaa
* Kirjaudu sisään tai luo tunnus
Haku
Valikko
* Etusivu
* Tietoja Wikipediasta
* Kaikki sivut
* Satunnainen artikkeli
Osallistuminen
* Ohje
* Kahvihuone
* Ajankohtaista
* Tuoreet muutokset
* Lahjoitukset
Työkalut
* Tänne viittaavat sivut
* Linkitettyjen sivujen muutokset
* Toimintosivut
* Tulostettava versio
* Ikilinkki
* Viitetiedot
Muilla kielillä
* العربية
* Aragonés
* ܐܪܡܝܐ
* Avañe'ẽ
* Aymar aru
* Azərbaycan
* Bahasa Indonesia
* Bahasa Melayu
* Беларуская
* Български
* Català
* Česky
* Cymraeg
* Dansk
* Deitsch
* Deutsch
* Ελληνικά
* English
* Español
* Esperanto
* Euskara
* فارسی
* Français
* Frysk
* Galego
* 한국어
* हिन्दी
* Hrvatski
* Íslenska
* Italiano
* עברית
* ລາວ
* Latina
* Lietuvių
* Македонски
* Nederlands
* Nēhiyawēwin / ᓀᐦᐃᔭᐍᐏᐣ
* 日本語
* Norsk (bokmål)
* Norsk (nynorsk)
* Nouormand
* Polski
* Português
* Română
* Romani
* Runa Simi
* Русский
* Scots
* Simple English
* Slovenčina
* Slovenščina
* Српски / Srpski
* Svenska
* తెలుగు
* ไทย
* Tiếng Việt
* Тоҷикӣ
* ᏣᎳᎩ
* Türkçe
* Українська
* Walon
* Žemaitėška
* 中文
Powered by MediaWiki
Wikimedia Foundation
* Sivua on viimeksi muutettu 18. tammikuuta 2010 kello 14.53.
* Teksti on
Tunneli
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Entinen rautatietunneli on muutettu jalankulkuväyläksi.
Tunneli on yleensä vaakasuora tai jonkin verran vaakasuorasta poikkeava väylä, joka on puhkaistu kallion tai muun maa-aineksen läpi helpottamaan liikennettä. Vastaavaa pystysuoraa tai hyvin jyrkkää reittiä kutsutaan yleensä tunnelin sijasta kuiluksi (esimerkiksi kaivoskuilujen ja -tunneleiden muodostama järjestelmä).
Sisällysluettelo
[piilota]
* 1 Tunnelien rakentaminen
* 2 Tunneleita maailmalla
* 3 Tunneleita Suomessa
* 4 Tunneleita ovat
* 5 Muuta
[muokkaa] Tunnelien rakentaminen
Tunneleita rakennetaan muun muassa erilaisilla poraus-, räjäytys- ja kaivumenetelmillä. Lisäksi voidaan joutua käyttämään väliaikaisia tai pysyviä maanvahvistusmenetelmiä; väliaikaisista esimerkkinä voi mainita maaperän jäädyttämisen ennen kaivamista, mitä käytettiin muun muassa Helsingin metroa rakennettaessa ns. Kluuvin ruhjeen (entisen merenlahden paikalla oleva täyttömaa-alue Helsingin keskustan alla muun muassa rautatieaseman tienoilla) vahvistamiseksi kaivun mahdollistamiseksi.
Tunneli on usein vahvistettu sisäpuolelta betonivalulla, ruiskubetonoinnilla, teräs- tai puurakenteilla tai muilla vastaavilla tavoilla sen romahtamisen ja seinämistä irtoavien lohkareiden tai muun maa-aineksen putoamisen estämiseksi. Joissain tapauksissa koko tunneli on umpinainen betoni- tai muu putki, kun maaperä on niin pehmeää, ettei sen läpi kaivettu reitti pysyisi sellaisenaan lainkaan avoimena.
[muokkaa] Tunneleita maailmalla
* Yksi tunnetuimmista tunneleista on Englannin kanaalin alittava tunneli, joka yhdistää Ranskan ja Englannin toisiinsa Calaisista Doveriin. Kanaalitunneli koostuu useasta tunnelista, joista kaksi on varsinaisia rautatietunneleita.
* Ruotsin ja Tanskan yhdistävä Juutinrauman silta Malmön ja Kööpenhaminan välillä muodostuu sillan lisäksi usean kilometrin mittaisesta merenalaisesta tunnelista.
* Viime vuosina öljyn ja maakaasun rikastuttamassa Norjassa on rakennettu valtava määrä uusia, pitkiäkin tunneleita helpottamaan siirtymistä paikasta toiseen. Paikka paikoin matkat piti ennen tunnelin tekoa tehdä laivalla vuonoja pitkin jos sää antoi myöten.
* Myös Alppien läpi on viime aikoina puhkaistu uusia pitkiä tunneleita kulkuväyliksi.
[muokkaa] Tunneleita Suomessa
Suomessa ei suhteellisen vähäisten ja loivien maaston korkeuserojen vuoksi ole tarvittu kovin mittavia liikennetunneleita. Tiet on yleensä rakennettu ylittämään tai kiertämään maaston korkeuserot, tai kallioihin on puhkaistu avoväylät kallioleikkauksin. Viime vuosina on päätieverkostolle rakennettu muutamia pitempiä tunneliosuuksia kuten esimerkiksi Hiidenkallion tunneli Espoossa, Karnaisten tunneli Lohjalla ja Vuosaaren tunneli Helsingissä. Tampereelle on suunnitteilla 2,3 kilometriä pitkä Rantaväylän tunneli. Rautateitä rakennettaessa on niiden suuremman tasaisuusvaatimuksen vuoksi ollut tunneleiden tarvetta herkemmin kuin teillä. Pitempiä rautatietunneliosuuksia on Helsingin metron ohella Helsinki–Turku ja Jämsä–Jyväskylä rataosuuksilla. Suomen pisin rautatietunneli on Vuosaaren satamaradalla. Suomen pisin tunneli ja samalla tiettävästi koko maailman pisin yhtenäinen kalliotunneli on kuitenkin Päijänteestä vettä pääkaupunkiseudulle tuova Päijännetunneli, 120 km. Suomen lyhin rautatietunneli on kallioon louhittu Paksuniemen tunneli Parikkalassa, sen pituus on vain noin 26 metriä.
Vanhatullin ja Karjasillan välinen jalakulkutunneli Oulussa, joka avattiin joulukuussa 2008
.
[muokkaa] Tunneleita ovat
* maantietunnelit
* rautatietunnelit
o metrotunnelit
* jalankulkutunnelit
* lämpö- ja vesitunnelit (lämmön tai veden siirto; eivät ole liikenneväyliä)
* kaivostunnelit
[muokkaa] Muuta
Tunneli voi tarkoittaa myös näennäisyhteyksiä tietoliikenteessä, esimerkiksi yrityksen eri toimipisteiden välillä olevaa suojattua yhteyttä. Katso tarkemmin artikkelista VPN.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta tunneli.
Haettu osoitteesta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tunneli
Luokka: Tunnelit
Näkymät
* Artikkeli
* Keskustelu
* Muokkaa
* Historia
Henkilökohtaiset työkalut
* Kokeile Betaa
* Kirjaudu sisään tai luo tunnus
Haku
Valikko
* Etusivu
* Tietoja Wikipediasta
* Kaikki sivut
* Satunnainen artikkeli
Osallistuminen
* Ohje
* Kahvihuone
* Ajankohtaista
* Tuoreet muutokset
* Lahjoitukset
Työkalut
* Tänne viittaavat sivut
* Linkitettyjen sivujen muutokset
* Toimintosivut
* Tulostettava versio
* Ikilinkki
* Viitetiedot
Muilla kielillä
* العربية
* Aragonés
* Bahasa Indonesia
* Bahasa Melayu
* Беларуская
* Brezhoneg
* Български
* Català
* Česky
* Dansk
* Deutsch
* Eesti
* Ελληνικά
* English
* Español
* Esperanto
* Euskara
* فارسی
* Français
* Galego
* 한국어
* Hrvatski
* Ido
* Íslenska
* Italiano
* עברית
* Latviešu
* Lëtzebuergesch
* Lietuvių
* Magyar
* Македонски
* Монгол
* Nederlands
* 日本語
* Norsk (bokmål)
* Norsk (nynorsk)
* Polski
* Português
* Română
* Русский
* Sicilianu
* Simple English
* Slovenčina
* Slovenščina
* Српски / Srpski
* Srpskohrvatski / Српскохрватски
* Svenska
* తెలుగు
* ไทย
* Tiếng Việt
* Türkçe
* Українська
Savonlinna
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Savonlinna
Nyslott
Savonlinna.vaakuna.svg Savonlinna.sijainti.suomi.2009.svg
vaakuna
sijainti
www.savonlinna.fi
Sijainti 61°52′05″N, 28°53′10″E
Maakunta Etelä-Savon maakunta
Seutukunta Savonlinnan seutukunta
Perustettu 1639
Kuntaliitokset Sääminki (1973)
Savonranta (2009)
Kokonaispinta-ala 1 973,34 km²
41:nneksi suurin 2009 [1]
– maa 1 210,86 km²
– sisävesi 762,48 km²
Väkiluku 27 746
40:nneksi suurin 31.12.2009 [2]
– väestötiheys 22,91 as/km² (31.12.2009)
Ikäjakauma 2008 [3]
– 0–14-v. 13,7 %
– 15–64-v. 64,5 %
– yli 64-v. 21,8 %
Äidinkieli 2008 [4]
– suomenkielisiä 97,7 %
– ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 2,2 %
Kunnallisvero 20,5 %
31:nneksi suurin 2010 [5]
Kaupunginjohtaja Janne Laine
Kaupunginvaltuusto 43 paikkaa
2009–2012[6]
• SDP
• Kesk.
• Kok.
• Vihr.
• Vas.
• KD
• PS
14
13
7
3
3
2
1
Savonlinnan Lyseon entinen talo on osa Savonlinnan kaupungintaloa.
Savonlinna (ruots. Nyslott) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Etelä-Savon maakunnassa. Savonlinnan naapurikuntia ovat Enonkoski, Heinävesi, Kerimäki, Kesälahti, Kitee, Liperi, Punkaharju, Rantasalmi, Rääkkylä, Sulkava ja Varkaus.
Kaupungissa asuu 27 746 henkilöä (2009-12-31 31. joulukuuta 2009),[2] ja sen pinta-ala on 1 973,34 km², josta 762,48 km² on vesistöjä (2009-01-01 1. tammikuuta 2009).[1] Väestötiheys on 22,9 asukasta/km². Savonlinna tunnetaan erityisesti Olavinlinnasta ja siellä järjestettävistä Savonlinnan oopperajuhlista.
Sisällysluettelo
[piilota]
* 1 Historia
* 2 Kuntaliitokset
* 3 Maantiede
o 3.1 Kaupunginosat taajama-alueella
o 3.2 Välimatkat
* 4 Kylät
* 5 Kanavat
* 6 Palvelut
o 6.1 Koulutus
* 7 Liikenne
o 7.1 Valtatie 14:n uusi väylä
* 8 Kulttuuri
* 9 Nähtävyydet
* 10 Urheilu
* 11 Tunnettuja savonlinnalaisia
* 12 Savonlinnan ystävyyskaupungit
* 13 Katso myös
* 14 Lähteet
* 15 Aiheesta muualla
[muokkaa] Historia
Kaupunki sai alkunsa Olavinlinnan vierelle syntyneestä asutuksesta, joka korotettiin vuonna 1639 kaupungiksi Pietari Brahen aloitteesta. Kaupunki joutui Venäjän vallan alle Turun rauhan yhteydessä vuonna 1743. Talvi- ja jatkosodan aikana kaupunki kärsi ajoittaisista pommituksista. Pahimmin vahingot kohdistuivat Savonlinnan tuomiokirkkoon, joka syttyi tuleen tammikuussa 1940 aiheuttaen suurta tuhoa. Kirkko uudelleenrakennettiin entiselleen vuonna 1948.
[muokkaa] Kuntaliitokset
Vuoden 1973 kuntaliitoksessa Savonlinnaan yhdistettiin suurin osa sitä ympäröineestä Säämingin kunnasta. Samana vuonna valmistui myös Savonlinnan lentoasema. Savonrannan kunta liittyi Savonlinnaan vuoden 2009 alussa. Kunnilta puuttui yhteinen kuntaraja, joka on kuntajakolain edellytys kuntaliitoksen tekemiselle.[7][8] Valtioneuvosto kuitenkin vahvisti osakuntaliitoksen Enonkosken kunnan pohjoisosasta 19. kesäkuuta 2008, jolla Savonlinnan kaupunkiin liitettiin 31,24 km2 kaistale yhteisen maarajan luomiseksi Savonlinnan ja Savonrannan välille.[9]
Tätä ennen asiaa oli yritetty ratkaista Enonkoskella 27.2.2008 pidetyssä käytävää koskeva yhteiskokouksessa, joka päättyi hyvin laihoin tuloksin.[10] Tästä huolimatta Savonrannan kunnanvaltuusto päätti 28.3.2008 äänin 12-4 että Savonrannan ja Savonlinnan välinen yhdyskäytävä muodostettiin ns. pohjoista reittiä pitkin lohkaisemalla se pelkästään Enonkosken kunnasta,[11] minkä ratkaisun valtioneuvosto hyväksyi. Enonkoskelta saatava alueen pinta-ala oli 31,24 neliökilometriä ja siellä asuu yksi asukas.[9][8]
[muokkaa] Maantiede
Savonlinna on rakennettu osittain saarille, jotka erottavat Saimaan selät Haapa- ja Pihlajaveden toisistaan. Kaupungin pinta-alasta yli kolmannes koostuukin vesistöistä ja useista saarista (kokonaispinta-ala – 1374 km², josta 551,74 km² on vesistöjä).
[muokkaa] Kaupunginosat taajama-alueella
Länsi Keskusta Itä
* Aholahti
* Ensola
* Kellarpelto
* Laitaatsilta
* Pihlajaniemi
* Pitkäniemi
* Pöllänlahti
* Rantakoivikko
* Ritala
* Heikinpohja
* Hernemäki
* Jukolansalo
* Kasinonsaaret
* Savonniemi
* Sortteerinlahti
* Talvisalo
* Alttarkivi
* Haka-alue
* Inkerinkylä
* Kyrönniemi
* Mertala
* Miekkoniemi
* Nojanmaa
* Nojanmaanlahti
* Nätki
* Pääskylahti
* Pääskylä
* Viuhonmäki
* Vuokala (Savonranta)
[muokkaa] Välimatkat
* Helsinkiin 339 km
* Hämeenlinnaan 304 km
* Imatralle 123 km
* Joensuuhun 133 km
* Jyväskylään 209 km
* Kajaaniin 329 km
* Kirkkonummelle 360 km
* Kokkolaan 433 km
* Kotkaan 262 km
* Kouvolaan 223 km
* Kuopioon 161 km
* Lahteen 231 km
* Lappeenrantaan 154 km
* Lohjalle 359 km
* Mikkeliin 104 km
* Ouluun 451 km
* Poriin 468 km
* Porvooseen 307 km
* Raumalle 490 km
* Riihimäelle 293 km
* Rovaniemelle 673 km
* Saloon 412 km
* Sulkavalle 40 km
* Tampereelle 360 km
* Turkuun 457 km
* Vaasaan 480 km
[muokkaa] Kylät
* Aholahti
* Ahvensalmi
* Ahvionsaari
* Haapalahti
* Hannolanpelto
* Haukiniemi
* Ikoinniemi
* Juvola
* Kaartilanranta
* Kallislahti
* Kesamonsaari
* Kiilanmäki
* Kiviapaja
* Kokonsaari
* Kommerniemi
* Kosola
* Laukansaari
* Lapinlahti
* Leivola
* Liistonsaari
* Loikansaari
* Mikkolanniemi
* Moinsalmi
* Niittylahti
* Oravi
* Otavaniemi
* Pellossalo
* Pesolansaari
* Pietolansaari
* Pihlajalahti
* Pirhiänniemi
* Ritosaari
* Rönkönvaara
* Säimen
* Tolvanniemi
* Tuohisaari
* Tynkkylänjoki
* Varparanta
* Vuokala
[muokkaa] Kanavat
* Haponlahden kanava
* Oravin kanava
* Vihtakannan kanava
[muokkaa] Palvelut
[muokkaa] Koulutus
Peruskouluja kaupungissa on yhteensä yksitoista:
* Juvolan koulu (luokat 1–6)
* Kallislahden koulu (luokat 1–6)
* Kellarpellon koulu (luokat 1–6)
* Nojanmaan koulu (luokat 1–6)
* Nätkin koulu (luokat 1–6)
* Mertalan yhtenäiskoulu (luokat 1–9)
* Moinsalmen koulu (luokat 1–6)
* Pihlajaniemen koulu (luokat 1–6)
* Savonlinnan normaalikoulu (luokat 1–8)
* Savonrannan koulu (luokat 1–9)
* Talvisalon koulu (luokat 7–9)
Lisäksi kaupungissa on Hernemäessä sijaitseva erityiskoulu nimeltään Pihlajaveden koulu.
Lukioita on kaksi: Savonlinnan lyseon lukio ja Savonlinnan Taidelukio, joka on valtakunnallinen taidekasvatuksen erityistehtävän saanut erikoislukio. Ammatillista koulutusta tarjoaa Savonlinnan ammatti- ja aikuisopisto – SAMI , jossa voi myös suorittaa lukion tutkintoja..
Savonlinnassa ei ole omaa korkeakoulua, mutta Joensuun yliopistolla on omia yksiköitään kaupungissa, muun muassa opettajankoulutuslaitos ja kansainvälisen viestinnän laitos (siirtyi pois Savonlinnasta 2007–2008 välisenä aikana). Lisäksi Mikkelin ammattikorkeakoululla on Savonniemen kampuksella kaksi laitosta (Matkailun, muotoilun ja liiketalouden laitos ja Terveysalan laitos).
Muita Savonlinnassa toimivia koulutuslaitoksia ovat muun muassa Savonlinnan kesäyliopisto, Linnalan opisto, Savonlinnan kristillinen opisto ja Tanhuvaaran urheiluopisto.
[muokkaa] Liikenne
Savonlinnan julkinen liikenne on viime vuosina kärsinyt julkisien menojen leikkaamisesta, joka on heijastunut lippuhintojen kallistumisena ja vuorojen vähenemisenä.
Savonlinnan kautta kulkee Huutokoski–Parikkala-rata. Kaupungissa on kaksi rautatieasemaa, joista Savonlinnan rautatieasema sijaitsee keskustasta noin kilometrin länteen, Savonlinna-Kauppatorin asema taas aivan keskellä kaupunkia. VR operoi kiskobussilla liikennettä rataosuudella Savonlinna–Parikkala. Savonlinnan ja lähellä Pieksämäkeä sijaitsevan Huutokosken risteysaseman välisellä rataosalla matkustajaliikenne on lopetettu kannattamattomana ja radan huonon kunnon vuoksi. Savonlinnasta Pieksämäelle ja Mikkeliin on tarjolla linja-autoyhteys.
Yöjunia ei Savonlinnaan liikennöi matkustajakäytössä. Helsingin suunnasta Savonlinnaan kulkee viikonloppuisin linja-auton yöpikavuoro Lahden ja Mikkelin kautta. Lisäksi Helsingin ja Joensuun välillä liikennöi päivittäin yöpikavuoro, joka kulkee Kotkan, Lappeenrannan ja Parikkalan kautta. Parikkalassa on tarjolla jatkoyhteys Savonlinnaan maanantaista lauantaihin aamulla.
Paikallisliikennettä hoitavat Pohjolan Liikenne ja Savonlinja neljän linjan voimalla.
* Linja 1: Repolankaari–Alttarikivi–Pöllänlahti
* Linja 2: Aholahti–Nätki
* Linja 3: Haka-alue–Pihlajaniemi
* Linja 4: Jukolansalo–Heikinpohja–Nojanmaanlahti
Lentoliikennettä palvelee 15 kilometrin päässä kaupungista sijaitseva Savonlinnan lentoasema, josta Finnair järjestää bussi- tai taksikyydityksen kaupunkiin. Finncomm lentää Savonlinnaan arkisin kolme kertaa päivässä. Kesä-heinäkuussa lentoliikenne on vilkkaampaa ja sitä lennetään isommilla koneilla. Savonlinnan pohjoisosista käsin katsottuna lähin lentoasema on Joensuun lentoasema johon Finnair lentää 6 kertaa päivässä.
Savonlinnasta on kesäaikaan vilkasta risteilyliikennettä Saimaalle. Liikenteessä on höyrylaivoja ja moottorialuksia. Savonlinna onkin tunnettu valkokylkisten sisävesihöyrylaivojen kotisatamana. Savonlinnassa kotisatamaansa pitäviä sisävesilaivoja ovat muun muassa:
Satama Savonniemestä päin nähtynä
Satama puulaiturilta kuvattuna
* S/S Heinävesi
* S/S Leppävirta (Laitaatsillan telakalla)
* S/S Paul Wahl
* S/S Punkaharju
* S/S Savonlinna (Maakuntamuseolla)
* S/S Suur-Saimaa (Ravintolalaiva)
* M/S Lakestar
* M/S Lakeseal
* M/S Ieva
* M/S Elviira
* M/S Quavadis
* M/S Velmeri
* M/S Kristina Brahe
* M/S Koli III
* S/S Salama (Maakuntamuseolla)
* S/S Ahkera (Maakuntamuseolla)
* S/S Mikko (Maakuntamuseolla)
[muokkaa] Valtatie 14:n uusi väylä
Valtatie 14:lle piirretty Savonlinnan ohitusväylä sivuuttaa keskikaupungin, Talvisalon ja Jukolansalon alueet osittain uuden ja osittain perinteisen rautatielinjan vieressä. Nykyinen rautatieasema raiteineen ja ratapihoineen siirtyy muuhun käyttöön. Kauppatorin junaseisake säilyy, mutta Pääskylahdesta tulee paikkakunnan merkittävin ratapiha. Valtatie 14 ja rautatie pengerretään nykyisen rautatieaseman edustalle järvimaisemaan. Ohitustien luonnos jatkuu nykyisen ratapihan pohjoispäädystä Laitaatsalmelle Savonlinna-Huutokoski-radan perinteisen linjan viertä. Tiehallinto on julkaissut verkossakin tiesuunnitelman uudesta valtatien linjasta liittymineen.
Savonlinnan nykyisen rautatieaseman ja veturitallien alue reunustaa virkistysaluetta, johon kuuluu Neulaniemen ja Hevonpäänniemen metsiköitä ja rannan kalliojyrkänteitä. Neulaniemen kallioilta avautuu järvimaisema kohti Savonlinnan keskustaajamaa niin, että lähialueen rakennuskanta jää suurimmaksi osaksi puuston sekä metsäisten saarten ja niemien peittoon. Valtatie 14:n ja rautatien suunniteltu linjaus piirtyisi näkyvästi tähän keskustaajaman luonnonmaisemaan.
[muokkaa] Kulttuuri
Savonlinna tunnetaan yleisesti Olavinlinnastaan
Savonlinnan tuomiokirkko.
Kaupunki tunnettiin kylpylätoiminnastaan vuosisadan alussa, mutta tunnetuin kulttuuritapahtuma on jokavuotiset Savonlinnan Oopperajuhlat, joiden mentaliteetti pohjautuu Aino Acktén vuonna 1912 järjestämistä oopperajuhlista. Tämä tapa vakiintui kuitenkin vasta vuosikymmenien jälkeen vuonna 1967. Olavinlinnassa järjestettävä tapahtuma tuo Savonlinnaan kuukauden ajan esiintyjiä ja turisteja ympäri maailmaa. Osa konserteista ja perheoopperoita esitetään Savonlinnasalissa, joka toimii kaupungissa ympärivuotisesti konsertti- ja kokoustalona.
Savonlinnan viralliseksi syntymäpäiväksi on vakiintunut Pyhän Olavin päivä, 29. heinäkuuta.
[muokkaa] Nähtävyydet
* Olavinlinna – vuonna 1475 perustettu linna
* Putkinotko – kirjailija Joel Lehtosen huvila ja ulkomuseoalue (avoinna tilauksesta).
* Rauhalinna joka nykyisin on yksityishenkilön omistuksessa
* Savonlinnan maakuntamuseo ympäristöineen
* Tuomiokirkko
* Savonrannan kirkko (Vuokalan taajamassa, 55km keskustasta)
* Historialliset sisävesilaivat
* Laitaatsillan taistelun muistomerkki
* Linnankatu
[muokkaa] Urheilu
Savonlinnaa pidetään pääasiallisesti jääkiekkokaupunkina, vaikka jalkapallolla onkin ollut jo pitkään suuremmat harrastajamäärät.
Savonlinnan Pallokerho (SaPKo) pelaa Mestiksessä, jonne se keväällä 2006 palasi Suomi-sarjasta. Seura vietti vuonna 2004 75-vuotisjuhliaan ja juhlisti sitä Talvisalon Jäähallissa pelatulla ystävyysottelulla Helsingin IFK:ta vastaan. SaPKo on pelannut yhteensä neljä kautta Suomen pääsarjassa. Nykyisin SaPKo keskittyy pääasiassa junioritoimintaan Juniori-SaPKon kautta. Juniorityön merkittävin kasvatti lienee MM-95 maalivahti Jarmo Myllys. Laitaatsillan Pallo (LaiPa) on ollut SaPKon paikallisvastustaja.
Savonlinnan Työväen Palloseuran (STPS) miesten edustusjoukkue pelaa jalkapalloa 3. divisioonassa.
East Volley on Savonlinnan lentopallon edustusjoukkue, joka pelaa lentopallon 1-sarjaa. Aikaisemmin joukkue on pelannut SM-liigasssa.
ZZ Top Team on Savonlinnan salibandyn edustusjoukkue, joka nousi kaudella 2007–2008 1. divisioonaan.
Vuonna 2008 pelattiin Savonlinnassa lentopallon Power Cup.
[muokkaa] Tunnettuja savonlinnalaisia
Eric Laxmann, luonnontieteilijä, Venäjän tiedeakatemian akateemikko. | Simo Vuorilehto | Karoliina Kallio | Kari Hietalahti | Pekka Pouta | Ere Kokkonen | Hannu Aravirta | Jarmo Myllys | Ville Leino, NHL-jääkiekkoilija, Detroit Red Wings | Tuukka Rask, NHL-jääkiekkoilija, Boston Bruins
[muokkaa] Savonlinnan ystävyyskaupungit
Savonlinnalla on Euroopassa kuusi ystävyyskaupunkia[12]:
* Islanti Árborg, Islanti
* Norja Arendal, Norja
* Saksa Detmold, Saksa
* Ruotsi Kalmar, Ruotsi
* Tanska Silkeborg, Tanska
* Venäjä Toržok, Venäjä
* ((Hollannin lippu)) arnhem holland
[muokkaa] Katso myös
* Kuntaliitokset Suomessa ilman yhteistä rajaa
* Kuninkaankartano
* Lörtsy
[muokkaa] Lähteet
1. ↑ 1,0 1,1 Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2009 1.1.2009. Maanmittauslaitos. Viitattu 11.4.2009.
2. ↑ 2,0 2,1 Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2009. Väestörekisterikeskus. Viitattu 13.1.2010.
3. ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2008. Tilastokeskus: demography. Viitattu 28.4.2009.
4. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 31.12.2008. Tilastokeskus. Viitattu 11.4.2009.
5. ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2010 24.11.2009. Verohallinto. Viitattu 9.1.2010.
6. ↑ Kuntavaalit 2008 tulospalvelu 30.10.2008. Yleisradio Oy. Viitattu 24.3.2009.
7. ↑ Kuntajakolaki 19.12.1997/1196 (1§) Finlex - Valtion säädöstietopankki. Oikeusministeriö. Viitattu 9.1.2009.
8. ↑ 8,0 8,1 Valtioneuvoston päätös kuntaliitoksesta (liite 1., s. 6) Savonlinnan kaupunki. Viitattu 9.1.2009.
9. ↑ 9,0 9,1 Valtioneuvosto päätti viidestä kuntien yhdistymisestä 19.6.2008. Valtioneuvosto. Viitattu 20.6.2008.
10. ↑ Sanomalehti Puruvesi, "Kuntien yhteispalaveri ei saavuttanut yksimielisyyttä rajakäytävästä", 28.2.2008
11. ↑ Sanomalehti Puruvesi, "Savonrannan valtuusto valitsi pohjoisen yhdyskäytävän, ns. pienimmän riesan vaihtoehdon", 3.3.2008
12. ↑ Ystävyyskaupungit
[muokkaa] Aiheesta muualla
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Savonlinna.
* Savonlinna
* Satelliittikuva Savonlinnasta
Näytä
Etelä-Savon maakunnan kunnat
Enonkoski - Heinävesi - Hirvensalmi - Joroinen - Juva - Kangasniemi - Kerimäki - Mikkeli - Mäntyharju - Pertunmaa - Pieksämäki - Punkaharju - Puumala - Rantasalmi - Ristiina - Savonlinna - Sulkava
Entiset kunnat
Anttola - Haukivuori - Kangaslampi - Mikkelin mlk - Jäppilä - Pieksänmaa - Pieksämäen mlk - Savonranta - Sääminki - Virtasalmi
Haettu osoitteesta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Savonlinna
Luokka: Savonlinna
Näkymät
* Artikkeli
* Keskustelu
* Muokkaa
* Historia
Henkilökohtaiset työkalut
* Kokeile Betaa
* Kirjaudu sisään tai luo tunnus
Haku
Valikko
* Etusivu
* Tietoja Wikipediasta
* Kaikki sivut
* Satunnainen artikkeli
Osallistuminen
* Ohje
* Kahvihuone
* Ajankohtaista
* Tuoreet muutokset
* Lahjoitukset
Työkalut
* Tänne viittaavat sivut
* Linkitettyjen sivujen muutokset
* Toimintosivut
* Tulostettava versio
* Ikilinkki
* Viitetiedot
Muilla kielillä
* Български
* Deutsch
* Eesti
* English
* Español
* Esperanto
* Français
* Italiano
* Nederlands
* 日本語
* Norsk (bokmål)
* Polski
* Português
* Română
* Русский
* Sámegiella
* Svenska
* 中文
Powered by MediaWiki
Wikimedia Foundation
* Sivua on viimeksi muutettu 16. tammikuuta 2010 kello 13.48.
* Teksti on saatavilla Creative Commons Attribution/Share-Alike -lisenssillä; lisäehtoja voi sisältyä. Katso käyttöehdot.
Wikipedia® on Wikimedia Foundationin rekisteröimä tavaramer
Kalakukko
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kalakukko
Kalakukko on suomalainen perinneruoka, yleisemmin Savossa tarjottu ja valmistettu. Se on rekisteröity Euroopan unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi heinäkuussa 2002.[1]
Kalakukossa ruistaikinakuoren sisään leivotaan yleisesti kalaa sekä sian kylkeä. Kalakukkoa paistetaan perinteisesti pitkään, 5–7 tuntia, kiviarinalla ja nautitaan eväänä. Kalakukossa sana kukko ei luultavasti liity kanalintu-urokseen eli kukkoon, vaan nimen alkuperä on muualla. Yhden selityksen mukaan nimi liittyy kätkemiseen ja paketoimiseen, kalakukon kuori on siis eräänlainen kukkaro. Nimityksen alkuperänä voi olla myös huippua, kukkuraa tai kukkulaa tarkoittava sana kukku. Onhan kalakukko muihin leivonnaisiin verrattuna muodoltaan kukkurainen.[2]
Sisällysluettelo
[piilota]
* 1 Savolainen kalakukko
* 2 Patakukko, kahvallinen kalakukko ja säilyke
* 3 Yläkainuulainen kalakukko
* 4 Kalakukko kiekuu
* 5 Muita kalakukkoa muistuttavia ruokalajeja
* 6 Katso myös
* 7 Aiheesta muualla
* 8 Lähteet
[muokkaa] Savolainen kalakukko
Kalakukko on muun muassa muuttoliikkeen myötä tullut suosituksi Savon ulkopuolellakin. Kalakukon voi nauttia lämpimänä tai kylmänä. Perinteisesti kalakukon päälle sipaistaan voita.
Kalakukon avaamiseen liittyy kaksi erilaista koulukuntaa: Ensimmäisen mukaan kukon päälliseen leikataan pyöreä aukko tai kuorta lähdetään leikkaamaan spiraalimaisesti kukon ympäri sen mukaisesti, miten syönti edistyy. Silloin saadaan ensimmäinen pala kuorta nautittavaksi ja reiän kautta päästään käsiksi herkulliseen sisällykseen. Toisen koulukunnan mukaan kukko leikataan siivuiksi, joissa on sekä kuorta että sisällystä.
Myös kalakukon perusraaka-aineesta on kaksi koulukuntaa. Toisen mukaan kalakukko tulee tehdä muikusta, toisen mukaan ahvenesta. Raaka-aineen mukaiset kutsumanimet ovat muikkukukko ja ahvenkukko.
[muokkaa] Patakukko, kahvallinen kalakukko ja säilyke
Kalakukko voidaan myös valmistaa pataan, jolloin taikinakuorta asetellaan padan pohjalle ja kanneksi. Tällöin kukkoa nimitetään "patakukoksi" tai "kuppikukoksi". Kukosta tunnetaan myös versio nimeltään ripakukko, jossa taikinakuoreen sijoitetaan vitsaksista punottu lenkki kahvaksi. Nykyisin kalakukkoja on saatavana myös purkitettuna säilykkeenä.
[muokkaa] Yläkainuulainen kalakukko
Suomussalmella, Kuusamossa ja myös Vienassa on savolainen kalakukko ollut tuntematon vielä 1950-luvulla. Siellä kalakukko tehtiin siten, että ruisleipätaikinalevylle ladottiin kevyesti suolatut kalat - mieluusti siikoja - ja levyn reunat käännettiin sivuilta kalojen päälle. Päädyt jäivät auki. Paistamisaika on vain leivän ja kalan kypsymiseen tarvittava aika, siis huomattavan lyhyt savolaiseen kukkoon verrattuna. Tällaisessa kukossa eivät kalan ruodot ehtineet hautua pehmeiksi, vaan kalat oli ruodittava tavalliseen tapaan, mutta leipäaines maistui samalta kuin savolaisessa kalakukossa. Vienasta Kuusamon kautta matkanneilla laukkukauppiailla on ollut ns. räätijauhoista leivottuja vaaleita kukonkuoria. Silminnäkijän mukaan heillä oli alkumatkasta varaa heittää leipäkuoria sammalikkoon ruokailupaikkalla. Siis kala oli tärkeämpi kuin kuori.
[muokkaa] Kalakukko kiekuu
Savossa puhutaan perinteisesti kalakukon kiekumisesta. Jos kalakukko "kiekuu", tarkoitetaan sitä, että uunissa olevan kukon kuori murtuu, ja sen täytteiden nesteet alkavat valua arinan pohjalle. "Kiekuminen" korjataan lisäämällä murtumakohtaan leipomisesta ylijäänyttä taikinaa. Humoristien mielestä kiekuminen voi tarkoittaa myös ylenmääräisen kalakukonnauttimisen jälkiseurauksina usein tapahtuvia kaasunpurkauksia.
[muokkaa] Muita kalakukkoa muistuttavia ruokalajeja
Läheistä sukua kalakukolle on pohjoiskarjalainen lanttukukko, jonka täytteen perusraaka-aine on lanttu. Perinteisesti Itä-Suomessa kukkoja valmistetaan myös lihasta ja perunasta.
[muokkaa] Katso myös
* Luettelo suomalaisista perinneruokalajeista
[muokkaa] Aiheesta muualla
* Kalakukon naatintaohje
[muokkaa] Lähteet
1. ↑
http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/elin ... tteet.html
2. ↑ Kielikello 4/1997
Haettu osoitteesta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalakukko
Luokat: Suomalainen keittiö | Euroopan unionin aidot perinteiset tuotteet
Näkymät
* Artikkeli
* Keskustelu
* Muokkaa
* Historia
Henkilökohtaiset työkalut
* Kokeile Betaa
* Kirjaudu sisään tai luo tunnus
Haku
Valikko
* Etusivu
* Tietoja Wikipediasta
* Kaikki sivut
* Satunnainen artikkeli
Osallistuminen
* Ohje
* Kahvihuone
* Ajankohtaista
* Tuoreet muutokset
* Lahjoitukset
Työkalut
* Tänne viittaavat sivut
* Linkitettyjen sivujen muutokset
* Toimintosivut
* Tulostettava versio
* Ikilinkki
* Viitetiedot
Muilla kielillä
* Deutsch
* English
* Español
* Français
* Italiano
* Polski
* Português
* Русский
* Svenska
Powered by MediaWiki
Wikimedia Foundation
* Sivua on viimeksi muutettu 5. lokakuuta 2009 kello 12.31.
* Teksti on saatavilla Creative Commons Attribution/Share-Alike -lisenssillä; lisäehtoja voi sisältyä. Katso käyttöehdot.
Wikipedia® on Wikimedia Foundationin rekisteröimä tavaramerkki.
Ongelma artikkelissa?
* Yksityisyydensuoja
* Tietoja Wikipediasta
* Vastuuvapaus
Savo
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee historiallista maakuntaa. Salomonsaariin kuuluvasta Savon saaresta on erillinen artikkeli.
Savon historiallinen maakunta (keltainen, nykymaakuntien rajat vaaleanpunaisella)
Savo.vaakuna.svg
Savo on itäisen Järvi-Suomen historiallinen maakunta Karjalan ja Hämeen välissä ja Ruotsin historiallinen provinssi nimellä Savolax. Savo tunnetaan latinaksi ja joskus myös englanniksi nimellä Savonia.
Suur-Savo alkoi muotoutua noin 1400-luvulla, jolloin ensimmäinen Savon ja Hämeen vastainen raja vahvistettiin maaoikeuden tuomiolla. Keskiajalla savolaiset joutuivat useaan otteeseen puolustamaan maitaan. Lännessä vastassa olivat hämäläiset, itäraja taas oli samalla valtakunnan raja vuoden 1323 Pähkinäsaaren rauhan määrittelemän rajalinjan mukaisesti. 1500-luvulla rajat Hämettä ja Karjalaa vastaan kiinnitettiin niin, että kolmen maakunnan rajat kohtasivat Mäntyharjulla, Tarhaveden ja Juolasveden välisessä salmessa sijaitsevassa Naulasaaressa. Sinne hakattiin kallioon rajamerkiksi kolmikärki, josta Hämeen vastainen raja lähti pohjoiseen ja Karjalan vastainen itään (Karjalan toisen rajan lähtiessä etelään).[1]
Savon hallinnollinen keskus oli Olavinlinnassa. Linnan rakentaminen aloitettiin vuonna 1475 turvaamaan itärajaa. Vuodesta 1548 Savonmaa oli jaettu neljään hallintopitäjään ja kuuteen pitäjään sekä pienempiin hallinnollisiin yksiköihin eli neljänneskuntiin. Suur-Savoon kuuluivat Pellosniemen, Vesulahden ja Juvan neljännesneljänneskunnat. Pien-Savoon kuuluivat Säämingin, Rantasalmen ja Tavinsalmen, nykyisin Kuopio, neljänneskunnat.
Historiallisen Savon itärajaksi muotoutui Täyssinän rauhan raja maakunnan alueen yltäessä nykyisestä Kainuusta Etelä-Karjalaan.
Savoa on kahden nykymaakunnan alueella eli Etelä-Savossa (lounaisin osa historiallista Hämetta ja Karjalaa) ja Pohjois-Savossa (läntisin osa Hämettä ja itäisin Karjalaa).
Savossa ovat hallitsevina savolaismurteet, joiden puhumisalue käsittää myös Pohjois-Karjalan, Kainuun, pääosan Keski-Suomesta, Päijät-Hämeestä sekä Etelä-Pohjanmaan Järviseudun.
[muokkaa] Katso myös
* Savilahti
* Savolaiset
* Savolaisen laulu
* Soisalo
* Sääminginsalo
* Savon murre
[muokkaa] Lähteet
1. ↑ Kauko Pirinen et al: Savon historia II:1. Kustannuskiila Oy, 1982. ISBN 951-657-101-8.
Olavinlinna
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Olavinlinna heinäkuussa 2002
Olavinlinna (ruots. Olofsborg) on 1400-luvulla rakennettu linna, joka sijaitsee veden ympäröimässä kalliosaaressa Savonlinnassa Haukiveden ja Pihlajaveden yhdistävässä Kyrönsalmessa. Linnasta on aikaisemmin käytetty myös nimiä Savon linna ja Uusilinna (ruots. Nyslott, joka on edelleen Savonlinnan kaupungin nimi ruotsiksi) [1]. Olavinlinna on Euroopan pohjoisin keskiaikainen kivilinna[2].
Sisällysluettelo
[piilota]
* 1 Historia
* 2 Oopperaa ja muuta kulttuuria
* 3 Tarinoita linnasta
* 4 Linna populaarikulttuurissa
* 5 Linnan rakentajia ja työnjohtoa
* 6 Lähteet
o 6.1 Viitteet
* 7 Aiheesta muualla
* 8 Kirjallisuutta
[muokkaa] Historia
Olavinlinnan pohjapiirroksesta erottuvat niin keskiaikaiset kuin myöhemmin rakennetut linnan osat.
Kuparipiirros Olavinlinnasta 1700-luvun loppupuoliskolta. Pohjoisesta päin kuvatussa kuvassa on näkyvissä vielä kaikki linnan viisi tornia.
Olavinlinna rakennettiin vakiinnuttamaan Ruotsin valtaa Etelä-Savon uudisasutusalueilla, joita Moskovan ruhtinaskunta piti omina mainaan Pähkinäsaaren rauhan nojalla. Linnan rakentaminen aloitettiin vuonna 1475 Eerik Akselinpoika Tottin aloitteesta. Hän palkkasi ulkomaalaiset muurarit ja muurimestarit Tallinnasta. Lähiseudun asukkaat pakotettiin rakennustöihin. Venäläiset häiritsivät rakennustöitä, sillä linnaa rakennettiin Moskovan puolelle. Rakennusalueelle rakennettiin ensin puiset suojavallit, jotta työtä saataisiin tehdä rauhassa. Varsinaisesta linnasta rakennettiin ensin päälinna sekä sen kolme tornia: Kirkkotorni, Kellotorni ja Pyhän Eerikin torni. Päälinna tärkeimmiltä osiltaan valmistui todennäköisesti vuonna 1483. Tott, joka oli sotilas ja Lagnön ritari, päätti nimetä linnan kaikkien ritareiden suojelijan, Pyhän Olavin, mukaan.
Linnan rakennusmateriaaleina käytettiin puuta ja kiveä. Liuskemainen luonnonkivi saatiin lähiympäristöstä. Tornien lisäksi päälinnaan kuului myös niitä yhdistävään kehämuuriin liittyvät asuinsiivet. Linnan tärkeimmät asuinhuoneet oli sijoitettu torneihin. Itäsiivessä oli komeasti holvattu suuri juhlasali, Kuninkaansali, ja sen alla sijaitsi Linnantupa. Päälinnan kolmesta tornista Pyhän Eerikin torni on raunioitunut, ja nykyään siitä on nähtävissä vain pohjakerroksen rakenteita. Kustaa Vaasan tultua Ruotsin hallitsijaksi päälinnan kolmea tornia korotettiin ja rakennettiin suuri tykkitorni, Paksu torni. Lisäksi linnan muureja vahvistettiin. Linnaan rakennettiin viides torni, Kijlin torni, 1600-luvun alkupuolella. Tiedetään, että Kijlin tornin ja esilinnan vahvistustyön päättymistä juhlistettiin tilaamalla Tallinnasta esilinnan pihan muuriin kiinnitettäväksi kookas kivilaatta, johon oli hakattu kuninkaallinen vaakuna. Olavinlinnan ympärille muodostui asutusta, joka sai kaupunkioikeudet Savonlinnan nimellä vuonna 1639.
Suuri Pohjan sota Ruotsin ja Venäjän välillä alkoi vuonna 1700. Pitkän piirityksen jälkeen linna antautui ensimmäisen kerran venäläisille vuonna 1714. Venäläiset purkivat pommituksissa pahoin kärsineen Pyhän Eerikin tornin. Ruotsi sai linnan takaisin Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721. Se kuitenkin menetti linnan pysyvästi Turun rauhassa hattujen sodan jälkeen 1743. Venäläiset aloittivat linnan voimakkaan varustamisen, jonka muistona ovat Olavinlinnalle tyypilliset tornien tiilirakenteiset pyöreäikkunaiset yläosat ja länteen osoittavat bastionit. Ruotsin armeija piiritti linnaa Kustaa III:n sodassa vuonna 1788, mutta ei onnistunut valloittamaan sitä. Paksu torni tuhoutui ruutivaraston räjähdyksessä 1791.
Kun Suomi siirtyi Suomen sodan jälkeen Venäjän alaisuuteen vuonna 1809, linna menetti sotilaallisen merkityksensä, sillä rajanmuutoksen jälkeen se sijaitsi hyödyttömästi sisämaassa. Linna toimi pelkkänä kasarmina vuoteen 1847 asti ja sen jälkeen muutamia vuosia vankilana ja varastona. Tyhjänä ollessaan sekä vuosina 1868 ja 1869 riehuneissa kahdessa suuressa tulipalossa linnan kunto huononi. Linnan restaurointi aloitettiin 1800-luvun lopulla ja linnasta tehtiin muinaismuistona suojeltu kohde. Viimeisimmät laajamittaiset entistämistyöt aloitettiin vuonna 1961 ja saatiin valmiiksi vuonna 1975. Linna vaatii jatkuvia korjaustoimenpiteitä.
[muokkaa] Oopperaa ja muuta kulttuuria
Nykyisin linna on suosittu, ympäri vuoden auki oleva turistikohde. Olavinlinnan suurella linnanpihalla järjestetään jokakesäiset Savonlinnan Oopperajuhlat. Linnassa järjestetään myös näyttelyitä. Linnan huoneita voi vuokrata myös yksityistilaisuuksia varten. Pääsiäisviikolla linnanpihalla esitetään pääsiäisnäytelmää. [3]
[muokkaa] Tarinoita linnasta
Olavinlinnaan liityi synkkiä tarinoita: vartiossa nukkuneet miehet heitettiin virtaan hukkumaan, ja virrassa näyttäytyi musisoiva vetehinen kuoleman ennusmerkkinä. Puupiirros Olaus Magnuksen teoksesta.
Yksi tunnetuimmista tarinoista kertoo muuriin haudatusta tytöstä. Tarinasta on tehty myös laulu, Annikki Tähden Balladi Olavinlinnasta. Tarinasta on monia versioita, tässä yksi: Ruotsalaisen linnanherran kaunis tytär, Ingnel, oli rakastunut venäläisupseeriin. Hän avasi rakkaalleen linnan portit, ja sisään hyökkäsi venäläisarmeija. Hyökkäys torjuttiin, mutta linnan kavaltaneen neidon loppu oli surullinen. Linnanneito haudattiin elävältä linnan muuriin. Neidon hautapaikasta versoi sitten tytön viattomuudesta kertonut pihlaja. Sitkeä pihlaja oli todellinen. Se putosi kaiketi lahonneiden juurtensa vuoksi vasta 1950-luvulla
Olavinlinnaan liittyy myös tarinoita salaisista maan- ja vedenalaisista käytävistä, joiden kautta linnaan pääsi sen ulkopuolelta varsin kaukaakin. Salakäytäviä on kerrottu olevan Tallisaaren ja linnan sekä Kyrönniemen ja linnan välillä. Monet kertovat jopa kulkeneensa jonkin matkaa käytäviä pitkin kohti linnaa, mutta tunnelin huono kunto tai ummehtunut ilma lopetti kulkuyrityksen. Jopa sukeltajat ovat yrittäneet etsiä salakäytävää. Mielikuvat linnaan johtavasta tunnelista ovat ilmeisesti syntyneet Tallisaaressa olleiden rakennusten kellareista.
Olavinlinnaan liitty myös uskomuksia mustasta virrasta, mustista kaloista ja vetehisistä. Pohjoismaisten kansojen historiaa käsittelevässä kirjassaan Historia de gentibus septentrionalibus (v. 1555) Olaus Magnus kertoo myös Olavinlinnasta. Hänen mukaan Suomen kaukaisimmassa osassa sijaitsi taidokkaasti rakennettu linna nimeltään Uusi linna. Linna sijaitsi pyöreällä kalliosaarella ja sinne johti vain yksi silta länsipuolelta. Silta voitiin nostaa yöksi ylös vinttureiden avulla. Linnan ympärilla virtasi voimakas virta, jonka syvyyttä ei tunnettu. Virran syvä pohja värjäsi virran veden mustaksi ja siinä uivat kalatkin olivat mustia. Olaus Magnus kertoo myös onnettomuksia ennustavasta vetehisestä. Jos äkkikuolema uhkasi linnan päällikköä, niin virrasta nousi harppua soittava vetehinen. Hän kertoo myös virran rannoilla liikkuvista peikoista ja muista kummajaisista.
Olavinlinnan musta oinas eli pässi on myös kuuluisa. Linnassa oli tapana jo ammoisista ajoista lähtien pitää elättipässiä. Viimeisin linnan pässi hukkui virtaan vuonna 1728, ja tämä asia mainitaan erityisesti myös Säämingin kirkonkirjoissa. Nykyään pässistä muistuttaa Tallisaaressa sijaitseva kuvanveistäjä Anton Ravander-Rauaksen Linnanpässi-veistos. Linnanpässin kerrotaan ainakin kerran pelastaneen Olavinlinnan venäläisiltä piirittäjiltä. Hyökkääjien päästyä eräänä yönä pimeyden turvin kiipeämään tikapuita pitkin ylös kohti muurinharjaa, ilmestyi yht'äkkiä muurin harjalle hirveä kuvatus. Venäläiset säikähtivät pässiä luullen itse pirun tulleen linnaa puolustamaan ja heidän kerrotaan paenneen henkensä kaupalla paikalta.
[muokkaa] Linna populaarikulttuurissa
Olavinlinna on yksi belgialaisen sarjakuvahahmo Tintin seikkailuista kertovassa albumissa Kuningas Ottokarin valtikka esiintyvän Kropowin linnan esikuvista.[4]
[muokkaa] Linnan rakentajia ja työnjohtoa
* Henrik von Cöllen; (ruots. Köllen), saksalainen linnoitusrakennusmestari
* Antonius Rosetti; rakennusmestari
* Sigfrid; muurari, johti myös muuraustöitä
* Peter Hertig, byggmästare; rakennusmestarina Olavinlinnassa vuonna 1577.[5]
[muokkaa] Lähteet
* Olavinlinnan opaskirja, Karisto Oy, Museovirasto 2004
* Olavinlinna 500 vuotta 1475-1975, Antero Sinisalo
* Pohjolan-Pirhonen, Helge: Olavinlinnan historialliset vaiheet, Pyhän Olavin Kilta, Savonlinnan kirjapaino Oy, 1973 (s. 372-373, 502-503)
* Savon historia I, Kustannuskiila Oy, Kuopio, 2. p., Lehtosalo-Hilander Pirkko-Liisa, Pirinen Kauko 1988
* Suomen vanhat linnat, Vesa Mäkinen
* Tintti Suomessa, Severi Nygård, Helsingin Sanomat, Kuukausiliite, Lokakuu 2008.
[muokkaa] Viitteet
1. ↑ Iso tietosanakirja, 9. osa (Mustonen-Pielisjärvi), artikkeli Olavinlinna
2. ↑
http://www.ymparisto.fi/default.asp?con ... 948&lan=fi
3. ↑ Kotimaa 23.4.2009
4. ↑ Severi Nygård: Tintti Suomessa. Helsingin Sanomat, Kuukausiliite, lokakuu 2008.
5. ↑ [1]
[muokkaa] Aiheesta muualla
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Olavinlinna.
* Olavinlinna.net Savonlinnan normaalikoulun oppilaiden tekemät esittelysivut.
* Viralliset sivut Museovirasto.
* Rakennusperinto.fi - Suomen keskiaikaiset kivilinnat
* Olavinlinnan kummitus
[muokkaa] Kirjallisuutta
* Gardberg, C.J.: Kivestä ja puusta. Suomen linnoja, kartanoita ja kirkkoja. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2002. ISBN 951-1-17423-1.
Näytä
Historiallisen Suomen alueen linnat, linnoitukset ja linnoitteet
Keskiaikaiset keskuslinnat
Turun linna - Viipurin linna - Hämeen linna - Olavinlinna
Muut linnat
Kajaanin linna - Kastelholman linna - Korsholman linna - Käkisalmen linna - Kuusiston piispanlinna - Oulun linna - Raaseporin linna - Viipurin kaupunginmuuri
1700- ja 1800-lukujen linnoitukset
Haminan linnoitus - Lappeenrannan linnoitus - Suomenlinna - Svartholman merilinnoitus - Loviisan linnoitus - Hangon linnoitus - Pyhän Annan kruunun linnoitus - Taavetin linnoitus - Ruotsinsalmen merilinnoitus - Kyminlinna - Kärnäkosken linnoitus - Järvitaipaleen linnoitus - Utin linnoitus - Liikkalan linnake - Bomarsundin linnoitus
1900-luvun linnoitteet
Pietari Suuren merilinnoitus - Krepost Sveaborg - Mannerheim-linja - Salpalinja - VT-linja - VKT-linja - U-asema
Nykyisten Suomen rajojen ulkopuolella olevat linnat, linnoitukset ja linnoitteet kursiivilla.
Koordinaatit: 61°51′50″N, 28°54′03″E
Haettu osoitteesta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Olavinlinna
Luokat: Suomen linnat | Savonlinnan nähtävyydet | Savonlinnan rakennukset ja rakennelmat
Näkymät
* Artikkeli
* Keskustelu
* Muokkaa
* Historia
Henkilökohtaiset työkalut
* Kokeile Betaa
* Kirjaudu sisään tai luo tunnus
Haku
Valikko
* Etusivu
* Tietoja Wikipediasta
* Kaikki sivut
* Satunnainen artikkeli
Osallistuminen
* Ohje
* Kahvihuone
* Ajankohtaista
* Tuoreet muutokset
* Lahjoitukset
Työkalut
* Tänne viittaavat sivut
* Linkitettyjen sivujen muutokset
* Toimintosivut
* Tulostettava versio
* Ikilinkki
* Viitetiedot
Muilla kielillä
* Česky
* Deutsch
* English
* Euskara
* Français
* Italiano
* ქართული
* Lietuvių
* Nederlands
* Norsk (bokmål)
* Português
* Русский
* Svenska
Powered by MediaWiki
Wikimedia Foundation
* Sivua on viimeksi muutettu 22. joulukuuta 2009 kello 04.53.
* Teksti on saatavilla Creative Commons Attribution/Share-Alike -lisenssillä; lisäehtoja voi sisältyä. Katso käyttöehdot.
Wikipedia® on Wikimedia Foundationin rekisteröimä tavaramerkki.
Ongelma artikkelissa?
* Yksityisyydensuoja
* Tietoja Wikipediasta
* Vastuuvapaus
