PAIKKOJA - lehdistötiedote ja avajaiset
Lähetetty: 28 Kesä 2007, 13:50
___Tervetuloa avajaisiin la 30.6. klo 18.00 -> boolia luvassa.___
Lehdistötiedote
Pispalan Nykytaiteen Keskus, Hirvikatu 10, Tampere
Sarianna Tamminen ja Olga Palomäki: PAIKKOJA
Sarianna Tamminen (s.1980) on mediataiteilija, jonka työskentely koostuu pääosassa valokuvataiteesta sekä videotaiteesta, myös installaatiot ja kollaasit ovat osana työskentelyä. Installaatioissa, kollaaseissa ja videotaiteessa valokuva on hyvin usein osana teosta. Paikkoja –näyttelyssä on esillä kaksi teosta. Työt liittyvät hitaasti kuolevan maapallon eettisiin ongelmiin niin ympäristössä kuin valokuvasarjassa olevien esineiden merkityksen sisällössä.
Kaatopaikka-installaatio ottaa kantaa muovin kulutukseen, yksityistalouksien muovijätteen kierrätyksen puuttumiseen Suomessa. Installaatio tuo esille puolen pakkausjäteongelmasta, joka on jokaisen ihmisen arjessa, mutta se piilotetaan roskakaappiin sitä kummemmin kyseenalaistamatta. Teos sisältää 6 vuoden ajalta yksityistaloudesta kertyneitä kestomuovipulloja joidenka taustalla on paloiksi hajotettu valokuva pois käytöstä otetusta yhdyskuntajätekaatopaikasta, joihin törmää koko maanlaajuisesti. Teoksen tehtävänä on tuoda muovin kierrätysongelma silmien eteen konkreettisena, käsinkosketeltavana asiana. Lisäksi kuvia paikoista kaatopaikoilla.
Elämä on Kuolemaa, kuoleman merkit maapallolla – ympärillämme.
Elämä on Kuolemaa on 7:n kuvan sarja mustavalkohopeagelatiini vedoksia, kooltaan 20 x 30 cm. Valokuvin lähtökohtana on 1600-luvun Vanitas – maalaukset joidenka tarkoituksena oli muistuttaa ihmisiä elämän turhuuksista ja kuoleman kaikkivoipaisesta läsnäolosta. Pääkallon allegorisen (kuvainnollisen) tehtävän muistuttaa kuolemasta keskiaikaisissa kuvissa olen korvannut maapallolla tai eläimen pääkallolla. Valokuvat voidaan tulkita moderninajan allegorisiksi tauluiksi. Kuvat muistuttavat kuoleman olevan ympärillämme maapallolla - elämässämme, kuvina, ikoneina ja ennen kaikkea turhamaisissa esineissä, joiden merkitys ihmisen psyykessä tai in abstracto käsitemaailmassa liitetään kuolemaan aina joltakin osin. Kuoleman symboliikka on muuttunut aikojen saatossa.
Olga Palomäki (s. 1980) on kuvataiteilija, jonka työskentelyyn kuuluvat video- installaatio- ja äänitaiteen lisäksi käsite- ja prosessiteokset. Näyttelyssä Paikkoja on esillä digitaalisia valokuvia. 5 valokuvan sarja Tulitikkutehdas 1-5 on osa Hylättyjen Paikkojen Arkistoa.
Hylättyjen Paikkojen Arkisto – 1996-> on prosessiteos, joka sisältää autiotalojen dokumentoimiseen liittyvää valokuva-aineistoa. Asutun ympäristön muutosten havainnoiminen ja havaintojen merkitseminen muistiin valokuvapäiväkirjamaisina sarjoina on osa työskentelyä. Hylättyjen paikkojen ja autiotalojen kuvaaminen on taiteellisen työskentelyn rinnalla tapahtuva prosessi. Arkistoimisen tavoite on taltioida ja esittää valokuvan keinoin urbaanissa ympäristössä tapahtuvia muutoksia. Autiotaloihin jää jälkiä ajasta, jolloin tila on ollut asuin- tai hyötykäytössä Esineet, asiakirjat ja rakennuksista löytyneet inhimilliset elementit, ”sormenjäljet” kertovat rakennuksen historiasta intuition ja mielikuvamaailman tasolla. Asuin- ja elinympäristöämme manipuloidaan säälimättä. Suurin osa arkiston kuvissa esiintyvistä hylätyistä paikoista on purettu – ainoa käsin kosketeltava todiste niiden olemassaolosta on valokuva. Autioituneen, rappeutuneen urbaanin ympäristön kuvaaminen on kannanotto; kommentti uudisrakentamista vastaan. Kaupunkiympäristön jatkuva muuttuminen ei välttämättä kerro uudistusten tarpeellisuudesta. Museoarvoisia taloja puretaan seurauksista välittämättä, sillä kaupunkien päättäjien mielestä arvokkaat tontit tulee hyödyntää – ainoana perusteluna tälle on rahallinen voitto. Autiotalojen hiljaisuus on puhuttelevaa. Valokuvat muistuttavat meitä siitä, mitä menetämme joka hetki.
Lehdistötiedote
Pispalan Nykytaiteen Keskus, Hirvikatu 10, Tampere
Sarianna Tamminen ja Olga Palomäki: PAIKKOJA
Sarianna Tamminen (s.1980) on mediataiteilija, jonka työskentely koostuu pääosassa valokuvataiteesta sekä videotaiteesta, myös installaatiot ja kollaasit ovat osana työskentelyä. Installaatioissa, kollaaseissa ja videotaiteessa valokuva on hyvin usein osana teosta. Paikkoja –näyttelyssä on esillä kaksi teosta. Työt liittyvät hitaasti kuolevan maapallon eettisiin ongelmiin niin ympäristössä kuin valokuvasarjassa olevien esineiden merkityksen sisällössä.
Kaatopaikka-installaatio ottaa kantaa muovin kulutukseen, yksityistalouksien muovijätteen kierrätyksen puuttumiseen Suomessa. Installaatio tuo esille puolen pakkausjäteongelmasta, joka on jokaisen ihmisen arjessa, mutta se piilotetaan roskakaappiin sitä kummemmin kyseenalaistamatta. Teos sisältää 6 vuoden ajalta yksityistaloudesta kertyneitä kestomuovipulloja joidenka taustalla on paloiksi hajotettu valokuva pois käytöstä otetusta yhdyskuntajätekaatopaikasta, joihin törmää koko maanlaajuisesti. Teoksen tehtävänä on tuoda muovin kierrätysongelma silmien eteen konkreettisena, käsinkosketeltavana asiana. Lisäksi kuvia paikoista kaatopaikoilla.
Elämä on Kuolemaa, kuoleman merkit maapallolla – ympärillämme.
Elämä on Kuolemaa on 7:n kuvan sarja mustavalkohopeagelatiini vedoksia, kooltaan 20 x 30 cm. Valokuvin lähtökohtana on 1600-luvun Vanitas – maalaukset joidenka tarkoituksena oli muistuttaa ihmisiä elämän turhuuksista ja kuoleman kaikkivoipaisesta läsnäolosta. Pääkallon allegorisen (kuvainnollisen) tehtävän muistuttaa kuolemasta keskiaikaisissa kuvissa olen korvannut maapallolla tai eläimen pääkallolla. Valokuvat voidaan tulkita moderninajan allegorisiksi tauluiksi. Kuvat muistuttavat kuoleman olevan ympärillämme maapallolla - elämässämme, kuvina, ikoneina ja ennen kaikkea turhamaisissa esineissä, joiden merkitys ihmisen psyykessä tai in abstracto käsitemaailmassa liitetään kuolemaan aina joltakin osin. Kuoleman symboliikka on muuttunut aikojen saatossa.
Olga Palomäki (s. 1980) on kuvataiteilija, jonka työskentelyyn kuuluvat video- installaatio- ja äänitaiteen lisäksi käsite- ja prosessiteokset. Näyttelyssä Paikkoja on esillä digitaalisia valokuvia. 5 valokuvan sarja Tulitikkutehdas 1-5 on osa Hylättyjen Paikkojen Arkistoa.
Hylättyjen Paikkojen Arkisto – 1996-> on prosessiteos, joka sisältää autiotalojen dokumentoimiseen liittyvää valokuva-aineistoa. Asutun ympäristön muutosten havainnoiminen ja havaintojen merkitseminen muistiin valokuvapäiväkirjamaisina sarjoina on osa työskentelyä. Hylättyjen paikkojen ja autiotalojen kuvaaminen on taiteellisen työskentelyn rinnalla tapahtuva prosessi. Arkistoimisen tavoite on taltioida ja esittää valokuvan keinoin urbaanissa ympäristössä tapahtuvia muutoksia. Autiotaloihin jää jälkiä ajasta, jolloin tila on ollut asuin- tai hyötykäytössä Esineet, asiakirjat ja rakennuksista löytyneet inhimilliset elementit, ”sormenjäljet” kertovat rakennuksen historiasta intuition ja mielikuvamaailman tasolla. Asuin- ja elinympäristöämme manipuloidaan säälimättä. Suurin osa arkiston kuvissa esiintyvistä hylätyistä paikoista on purettu – ainoa käsin kosketeltava todiste niiden olemassaolosta on valokuva. Autioituneen, rappeutuneen urbaanin ympäristön kuvaaminen on kannanotto; kommentti uudisrakentamista vastaan. Kaupunkiympäristön jatkuva muuttuminen ei välttämättä kerro uudistusten tarpeellisuudesta. Museoarvoisia taloja puretaan seurauksista välittämättä, sillä kaupunkien päättäjien mielestä arvokkaat tontit tulee hyödyntää – ainoana perusteluna tälle on rahallinen voitto. Autiotalojen hiljaisuus on puhuttelevaa. Valokuvat muistuttavat meitä siitä, mitä menetämme joka hetki.