Main menu:


Ajankohtaista

Uutisarkisto

Katso myös

Tommi Hämäläinen: Solitude Puliture ja Susanna Salama: Cause, Effect 12.10.-2.11. AVAJAISET 11.10. klo 18



Kirjoitettu: 6.10.2014

Tommi Hämäläisen ja Susanna Salaman näyttelyt Pispalan nykytaiteen keskus Hirvitalolla 12.10.-2.11.

AVAJAISET 11.10. klo 18
Esiintymässä Suva ja Qliver


Hirvitalon yläkerta
 

Susanna Salama: Cause, Effect

Olipa kerran piste A.
A johti B:hen, B johti C:hen.
Palattiin jälleen piste A:han.

Kun ajattelemme hyviä asioita, ne johtavat hyvään. Voiko ajassa palata myös taaksepäin, voiko menneisyyttä muuttaa? Voiko kerran sanottua ja tehtyä saada tekemättömäksi? Ovatko arvet ikuisia? Voiko tauluja maalata uudestaan? Saisiko maalaukseen edit-, undo-toiminnon? Voisiko tauluja parannella tietokoneella? Olisiko se moraalitonta? Puhutaanko tekno­tuotteesta eikä enää tekemisen riemusta? Mihin tekemisen riemu katosi, kun kaiken saa nappia painamalla? Uskaltaako samaa nappia painaa toisen kerran? Mitä jos kaunis uni päättyykin siihen?

Näyttelyssäni on esillä sekä uusia että vanhoja töitä. Ensimmäisen huoneen Kolme buddhaa ja kolme kuuta ovat uusia maalauksia.

Maalatessani buddhan kuvia käytin mallina myös oikean ihmisen kuvaa. Jumal­kuvat eivät ilmaise muita tunteita kuin autuutta, mutta ihmisten kasvoilla on henkilökohtaisia piirteitä. Jumal kuvalla ei ole menneisyyttä, eikä rakkaita ihmisiä. Hän ei ole koskaan tehnyt virheitä tai toiminut väärin. Kaikki elämä jättää kasvoihimme jäljen. Halusin kuvata pyhimykset inhimillisinä ja realistisina. Realistisia niistä tuskin tuli, mutta jollain tapaa elävämpiä kuin tyynet patsaat, joiden kasvoilla ei ole jälkeä mistään elämästä, juonteita itkusta ja naurusta. Käyttäen kahta kuvaa, ihmisen kuvaa ja traditionaalista buddhan kuvaa kuvasin näin Buddha Sakyamunin, Random Buddhan ja Nauravan Buddhan.

Toisessa huoneessa on esillä vanhempia töitäni ja teeman voi tulkita myös niin, että niiden taulujen tarinat, tuoksut ja tapahtumat ovat johtaneet buddhaan ja kolmeen kuuhun, jotka ovat sekä tämän näyttelyn alku, että loppu. The Sea elokuva syntyi ensimmäisenä opiskeluvuotenani Tallinnassa. Tämä romanttinen draama on kotikutoinen ja kokonaan itsetehty. Yrittämisen meininki antaa anteeksi myös pienet tekniset kömmähdykset. Pienessä mittakaavassa lyhytelokuva The Sea kertoo syystä ja seurauksesta, kun toisaalta näyttely voi aueta myös suuremmassa mittakaavassa syyn ja seurauksen kuvana.

www.sus-­sala.blogspot.com


Hirvitalon alakerta
 


Tommi Hämäläinen: Solitude Puliture

Krohinaa

Junantuomia, kapsäkkejä, komennusmiehiä.

Pulituuria, Kölninvettä, Kas-Kas leipiä.

Kulku johtaa aukiolle, päällekkäisten muovien väliin.

Ottia tuota – kotia on pitkä matka.

Näyttelyni koostuu pienoismallisarjasta ja sekateknisestä triptyykistä. Teokset ovat valmistuneet kuluvan vuoden aikana pääosin kierrätysmateriaaleista.

Kaiken juuri

Ensimmäiset kokemukseni alakulttuureista koostuivat television ja radion tarjoamasta informaatiosta, sekä omista näköhavainnoista pikkupoikana.

Mieleeni on jäänyt visuaalisesti vahvoja muistikuvia kahdesta eri ryhmästä: asunnottomista ja nuorisosta. Nuoriso oli valkoisilla puskurittomilla ja pölykapselittomilla Toyota Crowneilla liikkuvia Stiv Bators -klooneja, tahi Pelle Miljoonaa metallinharmaassa Ford Consul Coupessa kuuntelevia farkkuhousuihmisiä.

Rantojen miehet korvikevirvoittimineen edustivat toista puolta. Heillä oli popliinitakki ja pahaksi mennyt naama. Televisio tarjosi välimuodokin – asemalla liikkui Sorbusintiaaneja.

Helsinki asemoineen ja joutomaineen näkyi tiikkipuisen kahden kanavan apparaatista osin kiehtovan ”tekatenttinä (savolaisittain)”. Dokumenttiohjelmissa liikuttiin asunnottomien parissa, näytettiin rappion kasvot. Muistan näiden dokumenttien henkilöiden olleen osin muualta maakunnista tulleita keikkatyöläisiä, jotka eivät syiden summana päässeet asettumaan. Tai sodan raunioittamia kansalaisia, joiden mieli ei päässyt asettumaan.

Kokonaisaihetta tukiessani ammensin omasta muististani, internetistä ja osin Ilkka Taipaleen eri medioissa asunnottomuutta käsittelevien artikkeleiden ja haastattelujen pohjalta.

Teokset

Rautatieaiheiset pienoismallifiguurit muotoutuivat lateksin ja vessapaperin avulla kuvaamaan kulkijaa jossakin 1970-1980-luvun ruuhka-Suomessa. Metsän vierustan kinttupolun ja oman majan läheisyydessä syystalven päivänä.

Kemiallisen matkan puolesta välistä, osin irrallaan on ”Hunt”-aiheinen sekatekniikka triptyykkini. Metsä tuoksuu, on ahavanaamaista ja raatoa. Paperien seassa kasvoharjoitelmia.

Teoksessani ollaan matkalla hieman syvemmälle metsän siimekseen. Pala palalta kohti kaiken alkua. Selviytymisen ja kekseliäisyyden alkulähteille.

Haluan kiittää Hirvitaloa tästä näyttelymahdollisuudesta.
Tommi Hämäläinen

www.tommihamalainen.com