Hirvitalo, Hirvikatu 10, näyttely avoinna ti-su 12-18
www.hirvikatu10.net

Näyttelyssä on valokuvia 12 ihmisen elämästä.  Esillä olevat kuvat ovat triptyykkejä: Numero 1 on arkipaikka, numero 2 lempipaikka ja numero 3 kauhupaikka tai tilanne, johon ei ikinä haluaisi joutua; kaikki totta oikeasti elettynä ja mielessä koettuna.  Toiset kuvasarjat ovat kuvattavan itse tekstittämiä, toisissa kuvat yksin puhuvat. Myös kaikki kuvaustilanteet kuvattavat ovat itse suunnitelleet.

Intiimin henkilökohtaista ja koskettavan yhteiskunnallista Tämä näyttely on todellinen rohkeustesti ja voiman osoitus. Mieti, tohtisitko itse tulla julkisuuteen kertomaan olleesi Pitkänniemen sairaalan eristyssellissä tai lymyilleesi hylättynä varhaisnuorena Ratinan sillan alla ainoana lohtuna kaljapullo, tukena muut samassa tilanteessa olleet. Hyvin henkilökohtaista on myös tulla kuvatuksi kahvimuki kädessä oman kodin sohvalla tai sängyn päällä kirjaa lukemassa.

Näyttelyn kuvat kertovat paljon enemmästä kuin kyseisten ihmisten elämästä. Ne tuovat esille yhteiskunnallisia kipukohtia, jotka koskettavat tuhansia ihmisiä tämän päivän Suomessa.  Yhtälailla merkittäviä ja esille
nostamisen arvoisia ovat ne onnellisuutta ja mielenrauhaa tuottavat asiat, joista kuvat kertovat. Kuvissa sinulle kauhukieltä latelevat alkoholin kavaluus, väkivallan tai onnettomuuden uhka, helvetin tuleen joutuminen, unettomuus ja toisaalta liika nukkuminen. Ilot ja arjen elämän onnellisuus kumpuavat oman kodin ja mukavan tekemisen aikaansaamasta mielihyvästä, hyvän kirjan lukemisesta, opiskelusta ja luonnon rauhasta.

Projektin kulku ja tausta
Projektiin osallistuneet ovat kaikki aikuisia ja opiskelevat Pirkanmaan aikuisopistossa Opetushallituksen rahoittamassa koulutuksessa, jonka virallinen nimi on Ammatilliseen koulutukseen ja työelämään valmentava ja kuntouttava koulutus. Aloitimme tämän projektin elokuussa tutustumalla toisiimme parina iltapäivänä. Kävimme läpi muita vastaavia projekteja ja tutkimme kuProxy-Connection: keep-alive
Cache-Control: max-age=0

a, että saimme itsellemme käsitystä siitä, mitä olimme ryhtymässä tekemään.

Sitten lähdimme ryhmässä miettimään, missä paikassa ja tilanteessa kukin haluaisi tulla kuvatuksi.  Kaikki opiskelijaryhmän jäsenet eivät alun perinkään halunneet tulla kuvatuiksi, mutta he olivat mukana aktiivisesti,
kun yhdessä jutellen etsimme jokaisen arkikuvaa, lempipaikkaa sekä tilannetta, johon ei ikinä haluaisi joutua. Niinpä syksyn aikana käydyistä ryhmäkeskusteluista muodostui pieniä terapeuttisia istuntoja, joissa syntyi keskinäinen luottamus ja kunnioitus toisten nykyisiä ja aikaisempia elämäntilanteita kohtaan.

Kuvaukset aloitimme tutuista arjen tilanteista: kuvasimme koulussa, koulumatkalla, puistossa ja järven rannassa.  Etenimme kuvaamaan lempipaikkoja, ja viimeiseksi tallensimme pelot, kauhut, inhot ja epämiellyttävyydet.  Viimeinen kuva otettiin vain viikkoa ennen avajaisia.

Olen toiminut projektin ohjaajana ja kuvaajana. Muut kuvaajat ovat ryhmästä Kennet Ekola, Mirva Mikkola ja Alexander Reiman sekä lisäksi Jussi Kettunen, Tapio Laakkonen ja Miika Vuorela.  Ryhmän jäsenet ovat toimineet tuiki tarpeellisina kuvausassistentteina. Lähes joka kuvassa on käytetty neljä vuotta vanhaa taskudigikameraa.

Tiina Tuurna, projektin ohjaaja/opettaja
YTM, kuvataiteilija (amk)

Kiitokset: Pirkanmaan aikuisopisto, Tampereen aluepelastuslaitos, Pitkänniemen sairaala, Muotialan asuin- ja toimintakeskus ry, Helinä Hukkataival, Anna Kulmala ja Anna Lanne