Memorizing Labyrinths näyttely koostuu Vilma Leinon omakuvista vuosilta 2020-2023. Hänen valokuvansa keskittyvät heijastamaan sisäisiä tunteita, eristyneisyyttä, sekä psykologisia haasteita. Leinon valokuvat kuvastavat kertomatta jätettyjä tarinoita kuvitteellisten naishahmojen kautta, yhdistäen intensiivisiä värejä, harkittuja kompositioita, sekä ilmeetöntä ja apaattista ihmiskehoa. Hänen valokuvansa tasapainottavat kauhua ja kauneutta, jättäen tilaa huumorille, jota hän käyttää valoa ankeuteen tuovana aspektina. Hänen valokuvansa ovat yhden naisen näytös, jossa kontrolli ja sen menettämiseen liittyvä ahdinko käyvät jatkuvaa dialogia, muodostaen kasvutarinan, jossa pelko muuttuu vahvuudeksi.
Leinolle omakuvaus on taiteenmuoto, jossa hän kokee olevansa vapain mahdollinen versio itsestään. Yksinolo kameran kanssa pienissä, klaustrofobisen ahtaissa huoneissa antaa hänelle tilaa ymmärtää itseään sekä kaikkea ympärillä. Hänen omakuvansa ovat saaneet alkunsa identiteetin etsimisestä ja leikikkäästä suhtautumisesta omaan kehoon, mutta ovat myös tarjonneet hänelle paikan johon piiloutua ja olla yksin. Kirkkaista väreistä on muodostunut hänelle keino puhua silloin kun omat sanat eivät riitä lauseiden muodostamiseen. Hänen valokuvansa kertovat kaaoksen ja selvyyden välimaastosta, jossa Leino usein sekoittaa kauhun ja komedian sekaisia tunnetiloja, antaen katsojalle monta mahdollista loppuratkaisua. Hänen valokuvansa ovat tarinoita kodin keskiöstä, jossa tasapainoinen arki muuttuu epätavalliseksi, ja itsestä huolehtimisen tärkeys ja itsensä rakastamisen opettelu ovat keskiössä.
Leinoa inspiroi lapsuuden ja nuoren aikuisuuden välimaasto, sekä häntä lapsena ympäröineet objektit ja tilat. Hän usein inspiroituu hyvin tavallisista esineistä ja huonekaluista, ja näkee nämä haasteena rakentaa uudenlainen, surrealistinen maailma tylsänä pidetyistä ja arkisista asioista. Oman kehon kuvaaminen on hänelle myös tietynlainen kilpailuasetelma aikaa vastaan. Leinon omakuvat on toteutettu itselaukaisinta ja kymmenen sekunnin ajastinta käyttäen, jättäen hänelle lyhyen ajan juosta kameran eteen ja jähmettää itsensä. Rajoitettu määrä aikaa kuvaustilanteessa saa hänet tuntemaan itsensä vapaaksi, muodostaen yllätyselementin kuvaamisen ympärille.
Vilma Leino on työskennellyt valokuvataiteilijana Berliinissä vuodesta 2019, josta lähtien hänen soolo näyttelyitä on järjestetty Helsingissä, Lyonissa, Berliinissä, Ateenassa, sekä Kööpenhaminassa.