Hei Sinä Hirvitalon toimintaan nykyään tai takavuosina osallistunut taiteentekijä!

Tervetuloa osallistumaan yhteisnäyttelyyn 9.11. – 30.11.25!

(Avajaiset la 8.11. klo 18-21.)

Käytössä on vain Hirvitalon alakerta, joten teosten tulisi olla kooltaan enintään 1m x 1m. Toisaalta myös Hirvitalon piha on käytössä ja avajaisiin voi ehdottaa esimerkiksi performanssia!

Ohjeet:

1. Lähetä teoksestasi sähköpostilla kuva tai kuvaus viimeistään 1.11. osoitteeseen hirvitalo.gallery@gmail.com. (Ilmoitamme, jos teoksesi ei enää mahtuisi näyttelyyn)
2. Teoksia voi tuoda viimeistään ke 5.11. mennessä paikan päälle. Talolla ollaan ottamassa vastaan teoksia su 2.11. klo 14-19 sekä ma 3.11.- ke 5.11. klo 16-19.
3. Liitä teoksen mukaan nimesi, yhteystietosi ja teoksen tiedot.
4. Tervetuloa avajaisiin la 8.11! Voit tuoda mukanasi jotain syötävää tai juotavaa tarjottavaksi avajaisissa.
5. Näyttelyn loputtua tule noutamaan teoksesi su 30.11.klo 18-19 tai ma 1.12.- ti 2.12. klo 16-19.

Näyttelyn teemana on Hirvitalon vuoden teema:

PAIKAN MUISTI

Pispalan Nykytaiteen Keskus, Hirvitalo, sijaitsee Tampereen Tahmelassa 100-vuotiaassa talossa, Pispalan kulttuurimaisemassa. Tänä vuonna haluamme näyttely- ja tapahtumahaussamme nostaa esille Paikan muistin. Millaisia jälkiä paikka voi kantaa historiasta, millaisia jälkiä siihen jätämme? Historiaa voi peilata myös nykyaikaan, oppia menneisyydestä, ehkä korjata menneisyyden virheitä luoden uutta.

Paikkaa voi käsitellä taiteessa useilla toisiinsa limittyvillä tavoilla, kuten fyysisen ympäristön alueena tai sijaintina, mielen tai unien paikkoina, median, tai vaikkapa tunnettujen kertomusten ja tarinoiden paikkoina. Elokuvaohjaaja Saara Cantell kirjoittaa kuvitteellisista paikoista: “ Sitten ovat kaikki yhteiseen todellisuuteemme kuuluvat, kuvitellut tilat. Tarinoiden tapahtumapaikat: Tolkienin Keskimaa, Hollywood-elokuvien Villi länsi, sadun noidan piparkakkutalo, Raamatun paratiisi… Useista näistä meillä saattaa olla selkeämpi mielikuva kuin monesta maantieteellisesti paikannettavasta miljööstä.” (Inkinen J-P toim. 2013, s.68). Taiteella ja kulttuurilla on kyky luoda mielessämme oman elämänsä saavia rinnakkaistodellisuuksia.

Hirvitalon kohdalla monet muistot sijoittuvat eri ajoille saman talon seinien sisään tai talon ympäristöön. Fyysisen ympäristön paikkoihin liittyy mittaamaton määrä erilaisia kokemuksia – muunmuassa yksilöstä, yhteisöstä, ajasta ja kulttuurista riippuen, ja saman paikan voi myös kokea hyvin eri tavoin elämän eri vaiheissa. Talo, sen esineet ja rakennettu ympäristö elävät eletyn elämän mukana, ja niiden henkilökohtaiset ja yhteisölliset merkitykset rakentuvat arjen ja juhlan kautta. Hirvitalolla kokemuksiin paikasta liittyvät myös sadat kokemukset taideteoksista ja esityksistä sekä niiden luomista paikoista ja tiloista koko 18-vuotisen taidetoiminnan ajalta.

Kristiina Harjula kuvaa kirjassa Unelma Pispalasta (Viestipaino, 2015) Pispalan alueen rakennetun ympäristön vaikutusta asukkaiden elämään. Yhteisöllisyys syntyi siitä, että talot on rakennettu tiiviisti toistensa kylkeen, oli pakko tulla “ toisen reviirille”, kun esimerkiksi kulku omaan kotiin, saattoi kulkea toisten pihan läpi. Tämä johti yhdessä toimiseen, arjen jakamiseen sekä erilaisuuden hyväksymiseen. Harjula kirjoittaa:

“Pispalassa oli vuokrataloja, joissa asui parikymmentä ihmistä ja niistä paristakymmenestä toistakymmentä oli lapsia, ja talot olivat niin omituisesti sikin soikin, limittäin ja lomittain, että toisen pihan läpi oli suorastaan pakko livahtaa, ainakin kun tuli oikein kiire.

Eivät pispalalaiset varmaan itse suunnitelleet läheisyyttä elämänmuodokseen. Elämästä vaan tuli sellaista olosuhteiden pakosta.

“Siis että kun naapuri veivasi rammariaan kesäiltana ikkunalaudalla, siitä saattoivat nauttia kaikki muutkin lähitienoon asukkaat”.

Ihmisillä on aina ollut halu selviytyä. Pispalalaiset kehittivät keinoikseen suvaitsemisen, auttamisen ja ystävällisyyden. Mutta arvostettu avu oli myös “suorat sävelet”. Pihoihin mahtui ääntäkin, kun oman tai naapurin akan, ukon tai mukuloiden naama alkoi liiaksi ärsyttää ja höyryt piti päästää pihalle.” (Harjula K. 2015, s.28)

Muistaminen on monesta eri osasta rakentuvaa: odotuksista, tiedosta, aikaisemmista kokemuksista. Tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, etteivät eläviltäkään tuntuvat muistot välttämättä vastaa todellisuutta. (Hakkarainen J. toim. 2014, s. 25.) Myös erilaiset tarinat ja median kertomukset voivat rakentaa, jatkaa tai muuttaa kokemuksia ja muistoja fyysisen ympäristön paikoista. Esimerkiksi uutisoinnilla, historian kirjoituksella ja maantieteellä on ollut aikojen saatossa huomattava valta käsitysten muotoutumisessa fyysisen ympäristön alueista sekä eri ihmisten tai kansojen rooleista noilla alueilla. Kaikkea kerrontaa rakennettaessa tapahtuu valintoja, kenen muistoja tai kokemuksia säilytetään, miten niistä kerrotaan ja kenelle.

Yhtymä- tai lähtökohtia joihinkin taiteen tapoihin kuvata paikkoja voi löytää unista. Unissamme rakentuvat paikat muistuttavat usein olemassa olevia kokemiamme paikkoja, mutta niissä jotain on muuttunut. Meille arjesta tuttu paikka saattaa sisältää elementtejä samaan aikaan sekä menneisyydestä, nykyisyydestä että jostakin määrittämättömästä ajasta. Cantell pohtii unien paikkoja: “Mietin paikkoja, joihin aika sulautuu. Ja sitten tiloja, joista ei tiedä, ovatko ne olemassa vai eivät. Kuten esimerkiksi unieni paikat. “ Hän jatkaa aiheesta: “Oikeat talot saavat unissa lisäkerroksia, piilotettuja siipiä ja romahtaneiden käytävien takaa löytyviä huoneita. Mutta unissa on myös toistuvia paikkoja, kuten rehevöitynyt metsälampi, joista en pysty päättelemään pohjaavatko ne johonkin oikeaan, jo unohtamaani paikkaan. En tiedä sijouttuvatko muidenkin ihmisten unet samalla tavoin vieraan-tuttuihin miljöihin. Unen maantiede olisi kiehtova tutkimuskohde.” (Inkinen J-P toim. 2013, s.68)

————————————————————————————————————————–

Hi all current and past actives (workers, volunteers, interns, etc) of Hirvitalo!

Welcome to the joint exhibition of the people of Hirvitalo from 9.11. to 30.11.25!

Opening on Sat. 8.11. at 6-9 p.m.

Only the ground floor of Hirvitalo is in use, so the works should be no larger than 1m x 1m. On the other hand, the yard of Hirvitalo is also in use and you can suggest a performance, for example, for the opening.

Instructions:

1. Send a photo or description of your work by email no later than 1.11.
2. Works can be brought to the site no later than Wed. 5.11. The house will be accepting works on Sun. 2.11. at 2-7 p.m. and Mon. 3.11.- Wed. 5.11. at 3-7 p.m.
3. Include your name, contact information and information about the work with the work.
4. Welcome to the opening on 8.11. You can bring some snack or drink to offer in the opening.
5. When the exhibition ends, please come to pick your work 30.11.-2.12.25.

The theme of the exhibition is Hirvitalo’s theme of the year:

MEMORY OF A PLACE

Pispala Contemporary Art Centre, Hirvitalo, is located in a 100-year-old house in Tahmela, Tampere, in the cultural landscape of Pispala. This year, we want to highlight Memory of Place in our call for exhibitions and events. What kind of traces can a place carry from history, what kind of traces do we leave in it? History can also be reflected in the present, learning from the past, perhaps correcting the mistakes of the past by creating something new.

The concept of place can be treated in art in several overlapping ways, such as an area or location of the physical environment, as places of the mind or dreams, as places of media narratives, or even as places of well-known stories and tales. Film director Saara Cantell writes about imaginary places: “Then there are all the imagined spaces that belong to our common reality. The places where stories take place: Tolkien’s Middle Earth, the Wild West of Hollywood films, the witch’s gingerbread house in a fairy tale, the paradise of the Bible… We may have a clearer image of these imaginary places than we have of many geographically located milieus.” (Inkinen J-P ed. 2013, p.68). Art and culture have the ability to create parallel realities in our minds that take on a life of their own.

In the case of Hirvitalo, many memories can be placed at different times within the walls of the same house or in the surroundings of the house. Places in the physical environment can be associated with an immeasurable number of different experiences – depending on the individual, community, time and culture, among other things, and the same place can also be experienced in very different ways at different stages of one’s life. The house, its objects and its surroundings live with the life lived within its walls and in the yard. Personal and communal meanings of objects and buildings are built through everyday life and celebrations. At Hirvitalo, many of the experiences of place are also associated with hundreds of experiences of artworks and performances as well as the places and spaces artwork has created throughout the 18 years of its artistic activity.

In her book Unelma Pispalasta (Viestipaino, 2015), Kristiina Harjula describes the impact of the built environment of the Pispala area on the lives of the residents. Sense of community arose from the fact that the houses were built so close to each other, and it was necessary to enter “each other’s territory”, when, for example, the path to one’s own home could pass through the yard of another resident. This led to working together, to sharing everyday life and to accepting diversity. Harjula writes:

“There were tenement houses in Pispala, where about twenty people lived, and out of the twenty or so there were children, and the houses were so strangely arranged, overlapping and interlaced, that you had to sneak through the other yard, at least when you got really busy.The people of Pispala probably didn’t plan closeness as a way of life. Life just became that way out of necessity. “So that when a neighbor was taking his gramophone on a summer evening on the windowsill, all the other residents in the neighborhood could enjoy it too.”People have always had a desire to survive. The people of Pispala developed tolerance, helping and kindness as their means. But the appreciated means of dealing with things was also being frank: There was even room for noise in the yards when the face of one’s own or a neighbor’s wife, man or children became too irritating and the fumes had to be released.” (Harjula K. 2015, p.28)

Remembering is built from many different parts: expectations, knowledge, previous experiences. Scientific studies have shown that even memories that seem vivid do not necessarily correspond to reality. (Hakkarainen J. ed. 2014, p. 25.) Various stories and media narratives can also build, continue or change experiences and memories of places in the physical environment. For example, news reporting, historical writing and geography have had considerable power over time in shaping perceptions of areas of the physical environment and the roles of different people or nations in those areas. When constructing any narrative, choices are made about whose memories or experiences are preserved, how they are told and to whom.

Some associations or starting points for ways in which art depicts places can be found in dreams. The places that are constructed in our dreams often resemble existing places that we have experienced, but something has changed in them. A place that is familiar to us from everyday life may contain elements from the past, the present and some indeterminate time at the same time. Cantell reflects on the places in dreams: “I think about places where time merges. And then spaces where you don’t know whether they exist or not. Like the places in my dreams, for example.” She continues on the subject: “Real houses get additional floors in dreams, hidden wings and rooms found behind collapsed corridors. But there are also recurring places in dreams, such as an overgrown forest pond, from which I cannot conclude whether they are based on some real place that I have already forgotten. I don’t know if other people’s dreams are similarly situated in unfamiliar-familiar environments. The geography of dreams would be a fascinating subject of research.” (Inkinen J-P ed. 2013, p.68)