Elokuussa Pispalan nykytaiteen keskuksella järjestetään tietokoneisiin ja ohjelmointiin liittyvää alakulttuuria, demoskeneä valottava näyttely.

Demoskenessä keskitytään ohjelmoimaan tietokoneelle näyttäviä visuaalisia efektejä tuottavia ohjelmia, demoja, joihin kuuluu myös oleellisena osana ohjelmointisuorituksen lisäksi musiikki ja graafinen toteutus.

Näyttelyssä esitetään sen koostajien mielestä demoskenen historian aikanan julkaistuja merkittäviä tai muuten kiinnostavia demoja. Skenen historiaa tarkastellaan videokoosteilla, jotka tekevät läpileikkauksen cractroista (murrettujen ohjelmistojen alkuun sijoitetuista introista) suuryritysten sponsoroimien kilpailujen tuotoksiin. Lisäksi pohditaan demoskenen ja tietokonepeliteollisuuden vuorovaikutusta.

Vaikka demoskenen juuret voidaan ulottaa aivan ensimmäisten tietokoneiden myötä syntyneeseen yliopiston, armeijan ja muiden laitosten sisäiseen toimisto- tai nörttikulttuuriin, alkoi se löytää omalaatuisen estetiikkansa kotitietokoneiden yleistymisen myötä, kun osa kaupallisten ohjelmien ja pelien kopiosuojauksia murtavista, eli kräkkäävistä piraattiryhmistä alkoi kilpailla kräkkäystaitojen ja tiedostojen levittämisnopeuden lisäksi myös kräkätyn ohjelman yhteyteen tehtyjen introjen paremmuudella. Tyypillisessä introssa, joita alettiin julkaista pian myös erillään piraattikopioista, kerrotaan piraattiryhmän nimi ja lähetetään terveisiä muille ryhmille.

Nykyään introista kehittyneet demot vaihtelevat sisällöltään ja estetiikaltaan melkoisesti riippuen käytössä olevan muistin ja tietokoneen tehon mukaan. Demoja voidaan pitää omia traditioitaan noudattavana nykykansantaiteen, tai väentaiteen yhtenä muotona.

Tärkeää demokulttuurissa on sen kytkeytyminen piraatti- ja häkkerikulttuuriin asettuen näin vasta- ja valtakulttuurin rajalle. Demoskenessä tärkeinä arvoina on pidetty rajoittamatonta tiedonvälitystä ja sananvapautta sekä tee-se-itse -henkeä. Kaikki skenen tuotokset leviävät vapaasti, joko tekijöiden suostumuksella tai ilman sitä.