Maalaan siksi, että on asioita, joita on vaikeaa tai mahdotonta esittää sanoilla. En ole yleensä ottanut
maailmaa vakavasti, mutta viimeaikaiset tapahtumat maailmalla ovat tarjonneet teoksiini synkempiä
sävyjä. En ole tarttunut tarjoukseen. Ellei maailmalle naura, sille itkee. Tämän ovat sanoneet monet
muutkin, se ei ole oma keksintöni. Ei siis oteta kaikkea niin vakavasti kuin pitäisi.

Lasken taiteilijan urani alkaneen ensimmäisestä näyttelystäni ”Taivaan merkit” vuonna. 1999. Siitä
lähtien olen esitellyt töitäni noin sadassa näyttelyssä. Pohjoisin Ivalossa, eteläisin Buenos Airesissa.
Itäisin Pekingisssä, läntisin Los Angelesissa.
Hirvitalossa on mukana vanhaa ja uutta tuotantoa.
Näyttelyn nimi ”Kartta” viittaa pari kymmentä vuotta sitten maalaamaani Pispalan karttaan, ja siihen, että
kartoilta löytyy huomattavasti enemmän vääriä kuin oikeita reittejä.

https://ariliimatainen.com/

I paint because there are some things that I find are either difficult or even impossible to express by using just words. Even though I usually try not to take the world too seriously, recent global events have suggested I include darker tones to my work. I have declined to take on that offer. If you don’t laugh at the world, you cry at it. This has been said by many others, not just me.

So let’s not take everything as seriously as perhaps we should.

In my view, my career as an artist began in 1999 with my first exhibition “Taivaan merkit” (Signs of Heaven). Since then, I have presented my work in about 100 exhibitions. The northernmost location was in Ivalo, the southernmost in Buenos Aires. The easternmost in Beijing and the westernmost in Los Angeles.

The exhibition at Hirvitalo consists of old and new works.

The title of the exhibition, “Kartta” (The Map) refers to a map of Pispala that I painted a couple of decades ago, and to the fact that there are far more wrong routes on maps than right ones.

https://ariliimatainen.com/